torstai 26. maaliskuuta 2009

En ole keksinyt pyörää uudestaan, olen vain oppinut sen käyttötarkoituksen

Rakastan sitä tunnetta, kun huomaan ymmärtäneeni jotain uutta. On olemassa oppimista ja sitten on olemassa Oppimista. Koulussa voi opetella sanalistoja ja muistisääntöjä kuinka paljon tahansa, mutta vasta sitten kun todella on sisäistänyt ajatuksen todella, tulee se ihana Ahaa-elämys, joka voittaa lähes kaikki muut tunteet.

Aloitin aamulla kuuden aikaan lukemaan Robert Scoblen ja Shel Israelin kirjaa Blogit ja bisness Yritys 2.0 (Naked Conversations: How Blogs Are Changin the Way Businesses Talk with Customers, Basam Books 2006) ja heti ensimmäisenä Teemu Arinan kirjoittamassa esipuheessa minulle välähti.

Suoraan lainatakseni kirjasta sivulta 10 ”Verkkoa satunnaisesti selaava lukija ei aina välttämättä erota aitoa blogia markkinointihenkisestä imitaatiosta. Esimerkkinä mainosblogista mainittakoon Café Picnic -ravintolaketjun näkyvästi mainostama ”Millan blogi”, jossa kolmekymppinen milikuvitushahmo Milla kirjoittaa elämästään – ja Café Picnicistä joka toisessa viestissä. Picnicin logon sivuilta löytää vasta selattuaan aivan alalaitaan asti. Murto-osalla kampanjan markkinointibudjetista olisi varmasti saatu mukaan aivan oikea Milla, joka olisi voinut toimia yhtiön ja sen asiakkaiden välillä luotettavana keskustelukumppanina vuosikausia.”
Kuten sanoin, en keksinyt pyörää uudelleen, vaan opin sen käyttötarkoituksen. Eikö olisi helpompaa nostaa yrityksen sisältä joku kirjoitustaitoinen tai muuten vain avoin ihminen oman ketjunsa kasvoiksi. Oikea Milla kertoo oikeasta elämästään (tietysti olettaen, että tämän Millan oikea elämä on julkaisukelpoista) ja saa bloggauksestaan palkaksi lisänsä. Miksei se olisi myös joku vakituinen asiakas, jolle luvataan maksaa palkkionsa rajattomana määränä lounaita tms.
Kun Suomen Tivoli pysähtyi vielä Varkaudessa, oli tivolimiehet aina mielissään vieraillessaan varkautelaisessa kioski-grilli-baarissa eli KGB:ssä. KGB:n omistaja lupasi aina miehille ilmaiset ateriat, jos he laittoivat KGB:n mainostarrat autoihin, kontteihin tms. näkyviin paikkoihin. Miehet kiertivät Suomen aina Etelä-Suomen Pohjoiseen Tornioon ja Rovaniemeen asti, ja mainostarrat kulkevat mukana. Blogit pääsisivät viemään tämän ajatuksen vielä paremmin ja tehokkaammin ihmisten tietoisuuteen.

Milla kertoisi pukeutumisistaan, elämästään, baareissa käynnistä, elämän menosta ja siellä missä Millakin on on menossa aina mukana... noh, vaikka Café Picnic.

Miten hyvin tämä sama ajatus kävisikään esim. Kännykkälanseeraukseen. Voin olla myöhässä, voipi olla jo tehtynä, mutta ajatus siitä, että Nuoren Naisen taskussa kulkee Nokialainen, jolla pystyy surffaamaan, kuuntelemaan musiikkia, ottamaan kuvia, puhumana, keskustelemaan, käymään videokeskusteluja... Ja erityisesti että se olisi aitoa. Olkoon nyt vaikka Tiina, joka saisi kännykkänsä lanseerausvaiheessa käyttöönsä ja saa blogata siitä ja sen kulkeutumisesta mukana elämän menoissa.
,

Mitä muuta? ABC, Mäkkäri, automerkit Opelit, Bemarit, Audit, Farkut, Isommat vaatemerkit kuten Hennez & Mauritz, MP3:t, käsilaukut... Mikä mahtava mahdollisuus! Kun kerran tarinat myy, tarina oikeasta elämästä pitäisi siis olla oikea myyntivaltti.

Mitä se käytännössä maksaisi yritykselle? Se nyt varmasti riippuisi diilistä. Nuorelle tytölle jonkinlainen diili HenkkaMaukan vaatteista saattaisi olla todella mukava palkkio sen lisäksi, että hänen blogistaan tulisi samalla kuuluisuus, kun firma linkittäisi sen markkinointiinsa. Nuorelle miehelle Nokialainen ja siihen jonkinlainen bonuspaketti, jolla pystyy latamaan musiikkia kuukauden ajan veloituksetta ja tekstareita jne. Voisi olla aika mukava lisä Nokailaisen päälle. Tämä koskisi tietysti määräaikaisia blogituksia. Vakituisella bloggaajalla voisi olla esim. freelancer -palkkio tai ihan jonkinsuuruinen palkka ko.firmasta, joka pitäisi sisällään esim. tietyn määrän yrityshenkisiä bloggauksia kuukaudessa. Laski sen oikeastaan miten päin tahansa, halvemmaksi se silti tulisi kuin markkinointifirman jatkuva työskentely markkinointiprojektin kanssa. Riippuu tietysti siitä, mitä bloggaajalle luvataan...

Lyhyesti sanottuna: Sissimarkkinoinnissahan on ajatuksena käyttää ilmaisia tai hyvin edullisia keinoja hyödyksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Elämän läheiset blogit ovat hyvinkin sitä itseään.

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Hyvä kirjoitus sinulla. Läheskään kaikki yritykset eivät vielä ole päässeet kiinni sissimarkkinointiin. Blogeissa mainostaminen onnistuu kyllä suoraan mutta ei pitköllä tähtäimellä.