Ensimmäinen sivu

Olen harrastanut "bloggailua" jo jonkin aikaa erityisesti käsitöiden parissa blogissani Karannut silmukka, mutta yhden asian olen huomannut ja se on se, että jos käsityöblogiin alkaa laittaa jotain muuta aiheeseen kuulumatonta, lukijat häviävät aika nopeasti. Jännä juttu, hmh...

Yritän saada paperini ulos "kohtuullisen ajan sisällä" ammattikorkeasta. Pyrin tekemään mahdollisimman paljon itsenäisesti esseitä tekemällä, mutta ongelmana on vain se, että kun on blondi ja joskus hiukan naiivikin, voi joskus jokin olennainen asia jäädä huomaamatta. Siksi päätinkin raapustella sivun laitoihin tekemäni merkinnät näkysälle julkisesti, jotta niitä saisi kommentoida, osoittaa, missä olen väärässä tai jalostaa asiaa eteenpäin. Saisin uutta ajattelun aihetta ja uutta näkökulmaa.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleeni tuli Johtamisen uudet suuntaukset -esseetä kirjoittessani asia henkilöstöjohtamisesta. Siteeraus Riitta Viitalan Henkilöstöjohtaminen - strateginen kilpailutekijä -kirjasta (Edita 2007) ”- - Organisaatiossa työskentelevät ihmiset ovat toiminnan kivijalka, mutta voimavarana samalla hauras. Jos esimerkiksi yrityksen henkilöstö vaihtuisi kerralla kokonaan, yrityksen toiminta todennäköisesti loppuisi tai ainakin kärsisi pitkään vakavista toiminnallisista ongelmista. ”

Lähdin tästä jalostamaan ajatusta Jari Parantaisen kirjoittamasta tuotteistamisesta. Parantainen kertoo kirjoissaan (taisin viimeksi lukea Pölli tästä -kirjan), kuinka hyvällä tuotteistamisella saadaan palvelu siihen pisteeseen, että se on helppo kopioida ja opettaa. Auttaisiko tämä vastaavanlaisissa tilanteissa? Jos yksittäisen ihmisen toiminta olisi tuotteistettu niin pitkälle, että se olisi pienellä perehdytyksellä helppo opettaa toisille?

Henkilöstöjohtamisessa pohditaan ongelmia, joita tulee, jos joudutaan irtisanomaan suuri määrä ihmisiä. Hiljainen tieto sekä pahempaa yrityksen sisäiset tiedot kulkeutuu heidän mukanaan pois firmasta ja menetetään tärkeää tietopääomaa. Tätä vuotoa ulospäin on tietysti yritetty estää esimerkiksi Perloksen tapauksessa sillä, että henkilökunta ei saa hakeutua muihin töihin tietyn ajan sisällä, jottei Perloksen tärkeät tiedot leviäisi kilpailijoille. Ongelma kumminkin on siinä, että työntekijöille annetaan niin paljon "valtaa"/tietoa, että hänen/heidän lähtiessään koko tuotanto saattaa olla vaarassa. Entä jos tieto/työ tuotteistettaisiin niin, että ei ole vaaraa siitä, vaikka suuri joukko lähtisikin pois. Jokainen asia on niin yksinkertainen, että se pystytään helposti opettamaan toisille. Yksi asia olisi taas niin pieni loppujen lopuksi isossa palapelissä, ettei yksittäisellä työntekijällä loppujen lopuksi olisi paljoa tietoa, jota viedä pois.

Otetaan kaupan alalta esimerkki: kaupan kassa. Jokaisesta saadaan lyhyen ajan sisällä hyvä kaupan kanssa. Ei vielä ole Citymarketit tai Prismat kärsineet paljoa, kun jokunen opiskelija on lähtenyt pois kassarivistöistä. Mutta entäpä sitten joidenkin keskisuurten yritysten pitkäaikaiset päälliköt, jotka ovat voineet vapaasti muokata itselleen oman näköisensä työpaikan. Millaisia ongelmia yritykselle tulee, kun he uhkaavat lähteä? Okei, paljastin itseni heti: en ole päivääkään ollut henkilöstöjohtamisen tehtävissä, joten en osaa mennä sanomaan, ovatko nämä ikuisuus kysymyksiä tai aiheellisia edes ollenkaan. Puhun vain seitsemän vuoden kaupanalan kokemuksella kahdelta eri suuremmalta ketjulta ja moneltako eri katsantokannalta.

Mutta sitten taas herää toinen ongelma mielessäni. Ihmisten sitouttaminen on suuri ongelma nykyään. Osaava väkeä valmistuu koko ajan kouluista valmiina työelämään, mutta jostain syystä harva (erityisesti nuorista) haluaa jäädä paikoilleen pitkäksi aikaa. Koko ajan etsitään jotain suurta ja parempaa, kenties oikotietä onneen. Henkilökohtaisesti olen siinä tilanteessa, että seitsemän vuotta kaupanalalla on antanut minulle paljon, mutta jotain on viime aikoina jäänyt uupumaan. Alan ja talon vaihdos ei ole edes tuonut kaivattua haastetta työelämään, vaan tuntuu, ettei asiat mene eteenpäin, ura vain junnaa paikallaan. Kun työ alkaa olla liian yksinkertainen, tulee ongelma, ettei se tarjoa enää haasteita ja haasteita lähetään etsimään muualta. Onko tuotteistaminen siis pahasta? Tekeekö tuotteistaminen työstä liian yksinkertaisen, joka taas kannustaa ihmisiä lähtemään ja viemään sen pienimmänkin tiedon jyväsen pois. Miten saadaan ihmiset juurrutettua yritykseen niin, etteivät he monen vuoden päästä vie kuitenkaan pois kaikkea tietotaitoa.

Voi ei, tämä aihe alkaa rönsytä kuin rikkaruohot... Näistä aiheista pääsisin niin mukavasti hiljaiseen tietoon, palkitsemiseen ja kannustamiseen jne jne jne. Mikähän tässä taas oli se jutun juuri? Olikohan se nyt loppujen lopuksi se, että mikä saa ihmisen jäämään johonkin paikaan ja lähtemään toisesta? Mikä saisi lähtevän ihmisen sittenkin jäämään? Ja miten työntekijän ja organisaation välille saataisiin aikaiseksi symbioosi, joka auttaisi kumpaakin: viemään kumpaakin eteenpäin ja palkitsemaan puolin ja toisin.