Åttå Drinkero

Joku aika sitten kehuin Gigantin mainosta, jossa John Cleese seikkaili hyvin yksinkertaisessa taustassa. Mainos oli mielestäni hyvä, koska siinä näytettiin, miten yksinkertaisesti voi mainoksiakin tehdä ilman tuhansien eurojen budjettia.

Tällä kertaa samalla tavalla on tehnyt vaikutuksen Åttå Drinkero -mainos. Mainos on käytännössä sellainen, että sen pitäisi ärsyttää minua tavattomasti, mutta jostain syystä en voi olla nauramatta sille.

Hahmon stereotypia ruotsalaisesta homoseksuaalimiehestä (luultavasti, en ole aivan varma, vahva tunne vain...) on sellainen juttu, joka jossain vaiheessa hyvin todennäköisesti tulee saamaan jonkin julkisensanan lautakunnan tai kilpailuviraston tms. jaloilleen ja antamaan nootit leimaamisesta tai muusta, mutta kun se on NIIIN loistava. Ja Kjartanin napapaita on niin mahdoton... Ja todellakaan tuollaisen miehen ei pidä lantiofarkkuja käyttää.. Kerta kaikkiaan loistava stereotypia!

Tämä mainos on mielestäni esimerkki tapaus mainoksesta, joka "potkaisee aisan yli". Jos mainos on "ihan kiva", ei se herätä ihmisissä intoa ostaa sitä, eikä se jää mieleen. Jos mainos on vulgaari, hävytön tai muuten vain rohkeampi kuin muut, herättää se keskustelua ja myös innostaaksen ostaa tuotteen.









PS. Niinhän siinää sitten kävi, että marraskuussa Mainonnan eettinen neuvosto pisti mainonnalle stopin.

"Yle: Åttå Drinkero syrjii homoja.Mainonnan eettinen neuvosto on antanut Hartwallille huomautuksen homoseksuaaleja syrjivästä alkoholimainonnasta. Neuvoston mukaan Hartwallin Åttå Drinkero -mainokset ja niissä esiintyvä Kjartan-hahmo antavat homoseksuaaleista stereotyyppisen kuvan. Asiasta kertoo Yle Uutiset.
Hartwall kieltää vastineessaan toimineensa hyvän markkinointitavan vastaisesti.
Hartwallin lonkeroiden ja siidereiden markkinointipäällikkö Niklas Koiso-Kanttila kertoi M&M:n haastattelussa lokakuussa, että Hartwallin ei ole tarkoitus loukata kampanjalla ketään tai nauraa ruotsalaisuudelle vaan nauraa ihmisten stereotypioille.
Mainoksen Kjartan-hahmo on norjalaiskoomikko Kristian Valenin sketsihahmo. Koiso-Kanttilan mukaan Kjartan puhuu mainoksessa ruotsin tai norjan sijaan skandinaaviskaa.
Neuvosto painottaa lausunnossaan, että vähemmistöryhmien syrjimiseen ei ole syytä suhtautua myönteisesti. "

Ideat ja niiden yksinoikeus

Olen viime aikoina miettinyt oma kohtaiselta kannaltani, voiko idean perusteltu julkituominen, rikkoa jonkinsorttista patentti- tai työsuhdekeksintölakia. En uskalla ääneen vielä sanoa, mitä päivänselvää asiaa olen miettinyt ja kertonut meidänkin firman markkinointihenkilöille, mutta kukaan ei ole vielä ilmoittanut vievänsä asiaa sen pidemmälle ja olen tullut tulokseen, että asia on todennäköisesti laitettu mappiin Ö. Olen kertonut asian eteenpäin tammikuun lopussa ja nyt on mennyt kaksi ja puoli kuukautta, eikä asia ole edistynyt. Mieleni tekisi kertoa muillekin ääneen eteenpäin tämä ajatus, mutta rikkooko se nyt sitten lakia?

Asialle ei voi saada patenttia, se on keksitty jo aikaisemminkin. "Patentin saaminen edellyttää, että keksintö eroaa olennaisesti aikaisemmin tunnetusta" (suora sitaatti Opi Oikeutta kirjasta, Suojanen-Savolainen-Vanhanen). Se on vain markkinoinnin "väline", keino. Se ei myöskään ole työsuhdekeksintö, koska "työsuhdekeksinnöllä tarkoitetaan patentoitavissa olevaa keksintöä, jonka on tehnyt työ- tai virkasuhteessa oleva henkilö."

Se oli vain idea, joka mielestäni auttaisi markkinointia, toisi lisää asiakkaita ja saisi asiakkaat lähemmäksi ko. yritystä. Ei se oikein myöskään tunnu istuvan liikesalaisuuksiin. "Kukaan ei saa oikeudettomasti hankkia tietoa liikesalaisuudesta eikä käyttää sellaista tietoa. Työntekijäkään, joka on työssään saanut tiedon liikesalaisuudesta, ei saa käyttää tietoa oikeudettomasti." Jos asia on jo julkinen, mutta kukaan ei ole sitä tässä asia yhteydessä käyttänyt, ei se ole mielestäni liikesalaisuus.

Sitä ei voi patentoida, se ei helpota työtä (päin vastoin aiheuttaa itse asiassa vähän lisääkin sitä), se on julkinen, useiden käytössä.. Silti minusta tuntuu, että olen jotenkin antanut sen heille yksinoikeudella vinkkinä, rikkoisinko lakia, jos kertoisin sen muille, jotka eivät ole sitä huomanneet? Voinko saada sanktiota siitä, että en antanut firmalle tarpeeksi aikaa toteuttaa sitä, vaikka en tiennyt edes, etenikö asia eteenpäin?

Piru, että osaa olla ainakin moraalisesti hankala asia... Mitenkähän on markkinointipuolella? Jos esimerkiksi markkinointisuunnittelija keksii loistavan mainoksen, jonka oma firma hylkää, saako hän käydä kertomassa ideansa "freelancerina" toiselle markkinointifirmalle? Voiko ideaa omistaa?

Täytyy sanoa, että itse olen onnistunut omimaan tuommaisen Jari Parantais- mallin. Ennen olin sitä mieltä, että mieluummin pidän ideastani kiinni ja odotan, että saan sopivan hetken tuoda sen julki. Valitettavasti esimerkiksi erään vauvan tossumallin kohdalla kävi niin, että opettajani näki sen, jakoi mallin eteenpäin ja tänään sitä ohjetta jaetaan vailla kehittäjän nimeä. Samoin joidenkin esim. firmaideoiden kohdalla on käynyt niin, että joku onkin keksinyt samanlaisen idean samoihin aikoihin ja kunnia on mennyt hänelle. Nyt olen sitä mieltä, että jos en itse keksi sille heti käyttöä, jaetaan se eteenpäin. Näin minä olen sen jo ennen sanonut ja muut näyttävät kopioivan sitten minua. Ei tule sitä ikiaikaista purnausta "olen minäkin tuon keksinyt, ei vain itse kerennyt.." Voi vain sanoa, olen minä tuon hoksannut, viime syyskuussa, käy lukee vaikka blogini" =D

Titanic tapahtuma

Olen jo useamman vuoden haaveillut, että 14.4.2012 järjestettäisiin reaaliaikainen, visuaalinen tapahtuma kunnioittaen Titanicin uppoamisen vuosipäivää. Se alkaisi muutamaa päivää etukäteen, esim. 8. tai 9. päivä, jolloin esiteltäisiin Titanicin rakennusvaiheita, kilpailutilanteita, maailman tilannetta silloin jne. Miksei jopa jonkun suomalaisen tarinaa, kuinka he lähtivät Suomesta reissaamaan kohti Englantia.

10. päivä alkaisi itse matka. 10. päivä voisi olla jossain auditoriossa tietokoneella tehty esitys matkaan lähdöstä, laivan lastauksesta, hyttien etsimisestä jne. Kuvata esim. first person -muodossa kun joku matkustajista etsisi hyttiänsä, ihailisi samalla laivan yksityiskohtia, komeita portaikkoja tai katselisi maisemia kannelta.

Lähdön jälkeen alkaisi work shop- tyylisesti eri pisteitä. Sikarihuoneet, ruokasalit, kolmas luokka, kansi... Ihmiset saisivat käydä tutustumassa laivan pisteisiin. Seuraavan kerran kun alkaa tapahtua auditoriossa olisi 14.4. vähän ennen 23.40. Muutamaa minuuttia ennen alkaisi ohjelma jälleen pyöriä, jossa kuvattaisiin ihmisten sen hetkisiä toimia, kunnes 23.40 alkaisi tapahtua. Jos tekniikka on niin pitkällä, että auditorion penkit saadaan tärisemään, olisi aivan mahtavaa! Tai Linnanmäellä siellä seikkailujutussa, jossa ne penkit heiluu sen videopätkän mukana. Alkaisi kuvaus, kuinka ihmisille tuli ensin hämmentynyt olo, miten alettiin selviittää, mitä tapahtui, taas ensimmäisessä persoonassa kuvattaisiin pelastusveneille pääsyä eri luokkalaisten kannalta ja näytettäisiin koko ajan reaaliajassa, kun laiva katkeaa ja uppoaa. Kello 2.20 Näytettäisiin millainen tilanne on ollut pelastusveneessä olijoilla, kun ei ole ollut valoa. Pimeä "ruutu/ taivas", ääniä vedestä, tähdet taivaalla. Samalla auditorion lämpötilaa voisi laskea, niin että katselijat pääsisivät tuntemaan kylmyyden, joka on vaivannut pelastuneitakin.

Sitä en ole pitkälle suunnitellut, istutetaanko katsojia auditoriossa niin kauan kuin pelastuneet joutuivat istumaan, ennen kuin Carpahtia tuli pelastamaan matkustajat 4 aikaan aamuyöllä. Siinä välissä voisi tietysti workshopeissa näyttää, mitä muuta laivalla tapahtui tuolla hetkellä, selittää tarkemmin, miksi se upposi, millaista tuhoa jäävuori sai aikaan, selittää rikkipitoisuuden niiteissä ja laivan laattojen lomittaisen kiinnitystavan ja vedenpitävien laipioiden vian. Vähän ennen neljää ihmiset menisivät takaisin auditorioon kokemaan, kuinka kaukaisuudesta näkyy pelastavan laivan valot, kokemaan kuinka heidät nostettaisiin kyytiin ja vietäisiin New Yorkiin. Jälleen New Yorkissa kuvaa siitä, mitä tapahtui kun he pääsivät perille Ellis Islandille (jos oikein muistan)

Miksi sen pitäisi olla messu, voisihan se olla reaaliaikainen netissä tapahtuva messu, jossa kävijät voisivat kirjautua sisään, kun parhaiten heille sopii ja pääsisivät katsomaan, mitä juuri sillä hetkellä on tapahtunut Titanicilla 100 vuotta aikaisemmin.

Tuossa äkkiseltään jotain, mitä olen suunnitellut jos useamman vuoden ajan. Tarkennan suunnitelmia joku kerta kun on enemmän aikaa...

Neulegraffitit markkinoinnissa

Surffailin itseni sattumalta juuri kajaanilaisen neulegraffitoijan blogiin. Aivan ihania pieniä neulegraffiteja voi bongailla pitkin kampusta.

http://piilossakampuksella.blogspot.com/

Tästä lähtikin ajatukseni kulkemaan, onko kukaan valjastanut vielä neulegraffitien tekoa markkinointiin? Voisiko ajatusta jalostaa vielä pidemmälle? Miten se toimisi, kuka sitä käyttäisi? Kuka sen huomaisi?

Kuvan lähde http://www.inhabitat.com/

Mikä on neulegraffiti?

"Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu koriste. Neulegraffitit ovat lähtöisin Yhdysvalloista ja tulleet Suomeen 2008. Paitsi koriste, neulegraffiti voi olla myös toisen löydettäväksi tarkoitettu hyötyesine, kuten lapaset tai villasukat. Suomessa neulegraffitien tekijöitä on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Harrastukseen kuuluu myös katukuvaan jätettyjen neulegraffitien kuvaaminen ja esittely internetissä. Poliisi ei pidä neulegraffiteja ilkivaltana, koska ne ovat helposti poistettavissa aiheuttamatta vahinkoa." Lähteenä aina luotettava wikipedia =)

Ketkä voisivat käyttää neulegraffiteja?

Ensimmäisenä tulee mieleen käsityöblogit, jotka haluavat kävijöitä sivuilleen. Pieneen graffitiin voisi joko kirjailla osoitteen tai "vaatepesulapun" tyyppisesti osoitteen kiinni.

Toisena ajatuksena tulee käsityöliikkeet mieleen. Samoin käsityömessut saisivat varmasti huomiota, jos messujen alla alkaa ilmestyä pieniä neulegraffiteja ympäri kaupunkia tai lähialueita.

Vaatekaupat voisivat mainostaa itseään yksinäisillä lapasilla tai villasukilla, joissa olisi mainos ja aukiolo. (Ajatusharhailua... onko eettisesti oikein käyttää löytötavaralapasia, joita kukaan ei ole tullut hakemaan muutamaan talveen?). Maassa makaava villasukka herättäisi ainakin vanhempien ihmisten, erityisesti mummelien huomion. Yllätykseksi villasukan päällä lukisikin vaikka "www.uff.fi" (Ihan vinkiksi nyt vain, miksi Valtasen Leenan Itsenäisyyssukille, Sukka Summitille tai Entringille ei ole lyhyttä nettiosoitetta, helpompi markkinoida!! Ainut, asiaan liittyvä kajaanilainen, jolla on markkinoitava nettisivu on Lastenkammari ja sekään ei taida enää olla toiminnassa!)

Kuvan lähde http://recovergirl.wordpress.com/

Miten asiaa voisi jalostaa?

Neulegraffiteista asiaa voisi jalostaa eteenpäin tekstiiligraffiteihin. Kajaanissa esimerkiksi Entrinki tunnetaan liikkeenä, joka kierrättää mm. tekstiilimateriaalia. Ylijäämämateriaaleista voisi tehdä matoja tai muita hahmoja, jotka seikkailisivat kaupungilla lyhtypylväissä, ovenkahvoissa, pysäköintimittareissa... Samalla tavalla niihin kiinni joko "osoitepesulappu" tai tekstiilitussilla kirjoitettu haluttu viesti. Voisiko Globe Hope esimerkiksi hyödyntää tätä markkinoinnissa...

Toinen idea tuli itseasiassa alla olevasta kuvasta... Vanhoja pikkuautoja, vanhoja leluja, nukkeja, kahvikuppeja, alusvateja... JOO!! Miten olisi kahvilamainos kirjoitettuna posliinitusseilla vanhaan, kenties jo hiukan rispaantuneeseen alusvatiin, joka olisi jätetty "asiaankuulumattomaan" paikkaan. Puistonpenkki, teipattuna lyhtypylvääseen, roskisten päälle...

Tietokonefirmat voisivat jättää vanhoja tietokoneiden piirejä "lojumaan" maahan aivan kuin olisivat tippuneet jonkun kassista tai sylistä, päällä olisi firman nimi. Saman tyyppisen idean esitteli itse asiassa Parantaisen Jari Sissimarkkinointi -kirjassaan pudotetuista lompakoista. Olikohan lompakon sisällä jonkun pankin käyntikortti muistaakseni. Voisi ainakin luulla, että ongelmajätteeksi muodostuvat sököt piirit olisivat halvempi vaihtoehto kuin hankkia nippu lompakoita, joita heitellä pitkin katuja... Itselläni ainakin on kellarissa ainakin kaksi tai kolme vanhaa keskusyksikköä, jokaisessa varmaankin kymmenkunta piiriä, siinä jo kolmisenkymmentä "graffitia" joilla voisi markkinoida ilmaiseksi!

Kuvan lähde http://jafabrit.blogspot.com/

Miten julkisuutta näillä?

Ensimmäisenä ajatuksena tulee mieleen, että kun esimerkiksi Kainuun Sanomien oveen jättää pienen neulegraffitin, huomio paikallislehdessä on taattu! Kun Kainari tekisi jutun neulegraffiteista, mainittaisiin osoite tai messuajankohta ihan varmasti ja sitä kautta saisi ilmaista markkinointia. (Tutkimuksen mukaan ihmiset lukevat pääsääntöisesti jutut, myös tapahtumia koskevat jutut, mutta hyppäävät mainokset yli. Siksi kannattaa saada mieluummin juttu lehteen kuin maksaa isoja summia siitä, että saat mainoksen, joka ei saa yhtä paljon huomiota aamukahvipöydässä).

Aina on vaarana tietysti neulegraffiteissa, että jonkun ajan sisällä joku nappaa graffitin mukaansa kotiin. Suomalaiset (tai ainakin kainuulaiset) ovat tunnettuja siitä, että minkä vain irti saa ilmaiseksi, se otetaan... "aina sille käyttöä löytyy". Sen takia graffiti ei saisi maksaa paljoa, koska "hävikki" tulee olemaan enemmän kuin varmaa. Positiivisena puolena kuitenkin on se, että graffiti olisi käyntikortti, jota harvemmin heitetään pois eilisten lehtien joukossa.

Tavallisuudesta poikkeava mainos on myös sellainen asia, joka huomataan liikenteessä. Kaikki eivät kehtaa kerätä mukaan kaikkea mitä kaupungilla näkevät "lojuvan", mutta kyllähän se pitää ainakin käydä tsekkaamassa. Näin esimerkiksi useampi ihminen saatta pysähtyä lyhtypylvään kohdalle hetkiseksi, jos siinä kirkkaan keltainen neulottu kastemato kiipeää kuin katsomaan mustavalkoisia kopioituja A4 Anttilan ikkunassa...

Kuvan lähde http://baltimorediy.blogspot.com/

Jatkuvuus?

Pidemmän päälle en tiedä onko isku tehokas, mutta kertaiskuna voisi kuvitella sen olevan tehokas. Ensin ihan ilmestyisi muutama graffiti ilman mitään selvittelyjä. "Kuuloluurissa" ihmeteltäisiin (joko ulkopuolisen, asiaan kuulumattoman ihmisen puolesta tai jos haluaa varmistaa, että asiasta puhutaan, eikä jätä mitään sattuman varmaan, markkinoijien tahosta) mitä ihmettä on nämä "sotkut" pitkin kaupunkia. Yhtäkkiä ne lisivät ihan huomattavasti ja mukana on "pesulappu" selvittämässä asiaa tarkemmin. Isot jutut paikallisissa lehdissä, jossa kerrotaan ihmeellisestä ilmiöstä, jota on näkynyt kaupungilla, tarkemmat selvitykset mikä ilmiö on kyseessä ja vielä tapahtumasta tai markkinoijasta. Maksimaalinen mainostaminen ilman suuria rahasummia!

Jotta tätä haluttaisiin käyttää jatkuvana markkinointikikkana, tulisi siinä ehkä olla jokin tekijä, joka saisi ihmiset kiinnostumaan neulegraffiteista kerta toisensa jälkeen. Voisiko olla esimerkiksi VIP-tyyppinen tapaus. Jos joku löytää neulegraffitin, tulee se toimittaa myymälään, jotta saisi esim. 10 euron lahjakortin tms. Näin neulegraffitit palaisivat omistajalleen ja ne voisi piilotella uuteen kohtaan houkuttelemaan uutta asiakasta saapumaan liikkeseen, jolle saataisiin taas antaa lahjakortti, joka takaisi, että saataisiin asiakas käymään vielä yhden kerran.

Lisää inspiraatiota netin uumista

Deputy dog

Marjutin Neuleet: Neulegraffiti

Aamulehti: Poliisi jahtaa yöllistä neulojaa

Otyg - tihutöitä

Kuvan lähde http://knitsea.blogspot.com/

Sunnuntain markkinointitapaus / -tempaus

Keskustelimme juuri töissä työkaverin kanssa kuinka esimerkiksi Kajaanissa ei oikein onnistunut Kauppakatulaisten yrittäjäien tempaus shoppailusunnuntaista. Siinä virisi juuri idea sitten siitä, miksei esimerkiksi Kajaanissa joko keskustassa tai sitten Petäsenniskassa, jossa on suurinosa sisustus- ja elektroniikkaliikkeistä, järjestettäisi isompaa tapahtumaa sunnuntaille. Nyt kun on kauniita talvipäiviä luvassa voisi kaikki irtolumet aurata isoksi kumpareeksi, jossa lapset voisivat liukua, makkaraa olisi paistettavissa ja kaupat auki. Kenties jotain markkinointitapahtumia, sisustusjuttuja - ja -kiertueita ja sen sellaisia. Isompi tapahtuma, joka houkuttelisi asiakkaita.

Vastaavanlaistahan on Kajaanissa harrastettu kesäisin jo monena vuotena kun on heinäkuussa ollut markkinakatu, joka kyllä vetää porukkaa puoleensa kauempaakin ja houkuttelee ihmiset shoppailemaan. Pitäisikö petäsenniskassakin järjestää jokin samanlainen samaanaikaan tai petäsenniskan oma markkinakatu. Iso parkkinpaikkahan siinä on tarjolla, joten sinne sopisi niin makkaran  kuin muikunkin paistajat.

Itse jokunen vuosi sitten ajattelin vähän vastaavanlaista tyynyn kierrätyksestä. Joku liike järjestäisi tyynyn vaihtoviikot, "tuo tyynyt tullessasi, saat xx-euron lahjakortin" tai muuta vastaavaa. Pihalla olisi jokin pomppulinnan tyyppinen pehmustettu linnake, jossa sitten lapset saisivat leikkiä tyynysotaa kierrätyksestä tulleilla tyynyillä. Totta kait suunnitelmassa on aukkonsa, kuten jos jollakin on täitä ja sitten niitä tyynyjä hakataan päin naamaa, mutta hoksasitte mitä ajan takaa.

Kissanpäivät -mainos

Täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen viime aikoina näytettyn Sammon Kissanpäivät -mainokseen. Eläke kaikilla, kissanpäivät yksillä -teema on yksinkertaisuudessaan niin viehättävä, ettei siitä voi olla pitämättä. Jälleen minun mielestäni vielä parempi esimerkki, miten pienellä budjetilla voidaan saada viesti perille ilman mitään erikoiskikkailuja.

Ne, jotka eivät tiedä, mikä tämä Kissanpäivät -homma on, pyörii mainoskanavilla muutama erilainen spotti, jossa kuvataan kissoja, jotka lekottelevat, nukkuvat, katselevat kaikessa rauhassa maisemia, nauttivat oloistaan. Jossakin mainoksessa kissa makaa selällään ja nukahtaa siinä, toisessa spotissa kissa istuu selällään sohvalla ja nauttii olostaan. Jossakin taisi jopa peräti kuulua kissan kehräys. Sitten tulee teksti "Eläke kaikilla" ja hetkeä myöhemmin "kissanpäivät yksillä".

Täytyy sanoa, että yksinkertaisuudessaan vallan viehättävä. Yksinkertaisuus kunniaan!

John Cleese Gigantin mainoksissa

Joulun alla on monesti näytetty mainoksia, joissa John Cleese kertoo epätoivoisesta tilanteestaan ollessaan Gigantti -mainoksessa, koska vaimo on putsannut hänet kunnolla.

Ensiksi tuli todella epätodellinen olo, että voiko John Cleese todella esiintyä jossain tuollaisessa halpatasoisessa mainoksessa, jossa mainoskuluissa on kyllä säästetty. Vain tyhjä, ilmeisesti remonttiin menevässä asunnossa parin tuolin, yhden televisiotason, kaukosäätimen, spraypurkin ja kameramiehen kanssa tekemässä mainosta ilman mitään sen kummempaa valmistautumista.

John Cleesen avioero tuntuu jotenkin hyvin kaukaiselta ainakin minulle. En tiennyt edes että John Cleese on eronnut. Puhtaasta mielenkiinnosta minun piti ihan googlettaa asia, jolloin kävi selväksi, että Cleesen vaimo nettosi avioerosta 12 miljoonaa puntaa. Muuten en olisi kyllä asiasta tiennyt tuon taivaallista.

Mainos todellakin herättää kahta erilaista tunnetta. Ensimmäinen oli, että voihan helevetti. Kylläpä piti nähdä todellinen pohjanoteeraus. Sitten rupesin ajattelemaan, että ompas periaatteessa aika loistavia mainoksia. John Cleese varmasti on hyvin katkera vaimolleen avioeron rahapuolesta. Nyt hän saa haukkua vaimoaan koko skandinavian edessä, tai sitten pelkän Suomen edessä, en tiedä onko mainos miten maailmanlaajuinen. Toiseksi kyllähän Cleese varmaan jotakin nettoaa mainoksesta, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, paljonko hän nettoaa. Tekisi mieli melkein sanoa, että Gigantin televisiomainos on loistava pienen budjetin mainos, mutta Cleesen käyttäminen ei kyllä varmaankaan ole kovin edullista...

Jospa tämä menee sarjassamme "paska mainos, mutta muuten ihan hyvä" =D