Nettikaupat ja bloggaaminen

Omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksestani johtuen olen innokas sisustusfirmojen etsijä netistä. Harmikseni olen vain usein pettynyt suomalaisten sisustusnettiliikkeiden blogeihin. Onhan se hyvä, että on olemassa foorumi, jossa saadaan esitellä uusia tuotteita ja kertoa milloin olemma paikalla ja milloin emme, mutta se jättää sisustuajan jotenkin kylmäksi. Itse olen todellakin tunneostaja. Jos se tuntuu hyvältä, se miellyttää minua ja pidän sen kertomasta hengestä, ostan sen. Sillä ei ole väliä onko se hyvä vai huono, kallis vai halpa, se on saatava.
Otetaan esimerkiksi hyvin tyypillinen sisustusnettifirma, joilla on aivan ihania tanskalaista ja ranskalaista pientavaa myynnissä, valkean eri sävyjä aina beigeen ja kuluneeseen harmaaseen asti, jotka tuovat aivan ihanan seesteisen, rauhallisen ja romanttisen tunteen. Katselija ihastuu tuotteisiin, vaikka niitä ei ole edes kuvattu oikeassa ympäristössä, vaan valkoisessa toimistossa. Joku silti jää uupumaan ja tavara jää klikkaamatta ostoskoriin.

SE jokin mikä jää uupumaan on se viimeinen naula arkkuun, joka takaa viimeisen klikkauksen ja se on kuva siitä, miten ihanalta se tuote voisi näyttää ihan missä kodissa tahansa. Tunnelma kuvia, kuvia esimerkiksi myymäläesillepanoista tai asiakkaan kotoa, jossa vastaavanlainen tuote on kuvattu.

Suomalaiset sisustusbloggaajat ovat taitavia tämän kanssa. Blogeissa on kuvattu koteja jouluna, keväällä, kesällä, syksyllä. Jokainen uusi askarreltu tuote on kuvattu ja uudet leikkokukat vanhassa maljakossa kuvitettuna. Ranskalaiset blogit ovat mielestäni vielä pidemmällä. Ne huokuvat romantikkaa ja pieniä yksityiskohtia, joita jokainen blogin surffaaja pääsee helposti nappaamaan omaan kotiinsa. Tästä samaisesta syystä olen todella ylpeä nykyisen työnantajani Askon asiakaslupauksesta: Askossa on laatu- ja merkkitietoiselle kodinsisustajalle ajanhenkinen ja kilpailukykyinne mallisto, johon liittyy alan paras palvelu, helppo ostaminen ja toimitusvarmuus.

Helppo ostaminen! Alan paras palvelu! Mitä kaikkea nämä pitävät sisällänsä? Se ei ole vain sitä, että otetaan kuvat tuotteista ja laitetaan ne nettiin. Ideat eivät maksa mitään yrittäjille eikä asiakkaille. Jos asiakkaat alkavat oppia, että kaikki voidaan saada yhdestä paikasta, eivät he enää välttämättä lähde etsimään niitä muualta, vaikka kuinka helppo netissä olisi vertailla vastaavanlaisia tavaroita. Itse olen havainnut tämän samantyyppisen tilanteen jo parikin kertaa. Ensimmäinen kerta oli kun etsiskelin itselleni uutta päiväpeitettä ja verhoja makuuhuoneeseen. En millään jaksaisi enää oman työvuoroni jälkeen lähteä kiertelemään kauppoja etsien verhoja, joten mieluummin etsin ne verkkokaupoista. Surffalin pitkään Elloksen, Anttilan ja Jotexin sivut läpi ja minulla oli jokaisen ostoskorissa jotain, yhdestä löysin verhot, toisesta päiväpeitteen. Kun aloin miettiä, että pitäisi juosta postissa useamman kerran hakemassa ja palauttamassa paketteja, päätin tilata kaikki vain yhdestä firmasta, säästin itseltäni edestakaisin ramppaamista. Jouduin tinkimään ajatuksesta, joka minulla oli, mutta säästinpäs vaivaani (sehän maksaakin niin paljon... =D). Toinen esimerkki oli Amazon.com ja Amazon.co.uk. Sama firma, mutta eri manner. Jenkkilässä kirjat olivat halvempia, mutta Britteissä näytti aluksi postikulut olevan halvemmat. Olin aluksi tilaamassa toiset kirjat USAsta ja toiset Uksta, mutta kun havaitsin Ukn postikulujen olevan itseasiassa kalliimpia kuin USAsta, tilasin kaikki kirjat mieluummin sieltä. Joissakin kirjoissa saattoi tulla kyllä takkiin, mutta on mukavampi ”keskittää” ostokset yhteen paikaan, jolloin ei tarvitse miettiä, mitä on hankittu mistäkin, pysyn itse paremmin perässä.

Samaisesta asiasta itseasiassa luin juuri tänä aamuna Jari Parantaisen Pölli Tästä 2:sta. Parantainen kertoo kappaleessa 12 ”Kannattaako tarjouskilpailu voittaa?” samanlaisesta tilanteesta. Siteeratakseni Parantaista

”Samoihin aikoihin tapasin kansainvälisen it-konsulttifirman myntijohtajan. Hän kertoi, että mikäli tarjous tulee puun takaa yllättäen, he eivät osallistu tarjouskilpailuun lainkaan.
Miten kummassa joku voi suhtautua noin ylimielisesti bisnesmahdollisuuteen, jonka asiaks kantaa hopealautasella myyjän nenän eteen?

Pomo perusteli oudon päätöksen niin vastaanpanemattomasti, että olen siitä saakka toiminut aivan samoin.

Kun pöydälleni ilmestyy tarjouspyyntö, sen taustalla on jokin kolmesta vaihtoehdosta:

1. Asiakas on jo päättänyt toimittajan. Nyt hän vain tarvitsee sähköjäniksiä, joiden avulla hän kiristää valitsemansa tarjoajan hinnan kohdalleen (lue: tarvittaeessa jopa tappiolliseksi).

2. Asiakas on päättänyt tilata juuri sinulta. Mutta siinä tapauksessa olet itse ollut määrittämässä tarjouspyynnön sisällön. Kenenkään muun kuin oman yrityksesi on hyvin vaikea täyttää tarjouspyynnön vaatimuksia.

3. Kyseessä on aito tarjouskilpailu.

Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä harvinaisemmiksi olen huomannut kolmannen kohdan tilanteen. Tarjouskilpailu on hyvin harvoin aito ja puolueeton – väittivät ostajat mitä tahansa.

Asiakas saattaa itse ajatella, että hän valitsee toimittajan kylmästi ennakolta määrittämiensä kriteerien perusteella. Todellisuudessa ihmiset eivät tee juuri mitään järkiperustein. He vain perustelevat niiden avulla päätöksiään sekä itselleen että muille. ” (Anteeksi Jari, että plogioin jutustasi yli puolet, tässä välissä Jarille ansaittu mainos, käykää immeiset ihmeessä lukemassa Pollitasta.fi blogia)

Jos asiakkaat oppivat, että yhdestä paikasta saa parempaa palvelua kuin toisaalta, usein he päätyvät parempaan palveluun kuin muutaman euron kitsailuun. Nettifirma, josta saisi sekä ideat että tuotteet olisi yhdistelmä, joka huokuisi asiantuntevuutta ja laatua sekä idearikkautta, joka varmasti vetoaa asiakkaisin ja näkyy lopputuloksena yrittäjän kassassa.