Onko halpaa ja hyvää?

Ehkä. Muttei halpaa ja parasta! Mieleeni tuli vanha työpaikkahaastattelu muutaman vuoden takaan. Siinä elämän vaiheessa olin jo työskennellyt noin vuoden R-kioskilla, noin puolitoista vuotta Citymarketin kassalla ja noin kaksi vuotta Maxi makasiinissa. Hain paikalliseen pieneen markettiin töihin ja haastattelija kysäisi osaisinko hyllyttää tavaraa. Helppo homma, kyllä. Osasinko Kassatoimminnot. Kyllähän nekin sujuivat kuin vettä vain. Entä osasinko Veikkauspelit. No totta kait, kysy mistä lajista tahansa. Haastattelija näytti todella tyytyväiseltä (naishaastattelija, jos lisään pienenä sivulauseena). Neljäs kysymys oli sitten odotetusti palkka ja vastasin TES:n mukainen sen hetkinen 9.11/tunti. Rouvashenkilö vastasi ihan suoraan, että aivan liian kallis, et saa paikkaa. Olin hiukan hämmentynyt. Isäni totesi, että jos olisi ollut mieshaastattelija, miehet olisivat osanneet antaa arvoa osaamiselle ja palkanneet heti.

Jälkikäteen olen miettinyt hyviä ja huonoja puolia tästä asiasta. Kyllähän tämän ymmärtää, kun on pienestä kaupasta kysymys: menoja rukataan niin alas kuin mahdollista, mutta heidänkin tilassaan tiesin, että kiire olisi saada mahdollisimman heti joku aloittamaan. Tässä tapauksessa minä olisin ollut vain talonsääntöjä opettelua vaille valmis tekemään työtä, jota olin tehnyt jo viisi vuotta.

Toisaalta vaa'assa kummitteli ajatus siitä, että olenko jo "ylikoulutettu". Meidänkin piirissä asiasta on puhuttu jo jokunen vuosi, kun ystävät hankkivat koulutuksia koulutusten perään ja yhtäkkiä törmäävät tilanteeseen, että ovatkin liian päteviä. Lisäksi takaraivossa kummittelee jostakin lukemani ajatus, etteivät yritykset halua palkata kaikkea osaavaa ja kaiken tietävää, vaan haluavat ostaa potenttiaalin, jota pystyvät sitten muokkaamaan oman muottinsa mukaiseksi ja omiin tarpeisiin sopivaksi.

Tarvitseeko edes ihmetellä, jos ihmiset tuntevat työnhaun niin vaikeaksi. Taitaa todella pitää paikkaansa, että tieto lisää tuskaa.. :D