torstai 26. maaliskuuta 2009

Ringelmann - efekti

Tutustuin Parantaisen Jarin johdolla mielenkiintoiseen Ringelmann -efektiin. Tiimityöskentelyssä tiimin jäsenet alkavat samantien jakaa omia vastuistaan ja kenties tehtäviäänkin muille tiimiläisille. Tämän seurauksena työteho ei ole sitä mitä voisi 3 ihmiseltä odottaa, vaan pikemminkin, mitä voisi kahdelta tai kahdelta ja puolelta ihmiseltä odottaa.
Jouduin tutkimaan itseäni ja havaitsin, että tämä itseasiassa on toteutunut myös minun kohdallani. Ollessani jakamassa vastuuta pientavaraosastolla Askossa toisen myyjän kanssa havaitsin, ettei minulla ollut kovin paljoa intoa hoitaa ko. Osastoa. Kaikissa asioissa piti miettiä, mitä toinen vastaava ajattelee asiasta ja onko hänellä valmiiksi joitakin suunnitelmia ja mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Rehellisesti sanottuna sainkin joskus palautetta asiasta, että toinen hoitaa osaston järjestelyä tomerammin kuin minä, minä ennemminkin olin mukana kuorman purussa ja hyllyttämisessä.

Sen sijaan kuin sain oman osaston, matto-osaston hoitooni, tuntui kuin olisin puhjennut kukkaan. Sain ihan itsenäisesti päättää mitä laitoin minnekin esille, mitä tilasin, milloin tilasin. Sain todellakin tehdä (melkein) ihan niin kuin parhaaksi näin. Ja palautteet olivat positiivisia aina esimiehen ja aluejohtajan suusta asti. Olin pääsääntöisesti itse vetovastuussa ja osaston hoito oli vain minun harteilla ja otin täyden vastuun. Toki yläpuolellani oli vielä esimies, mutta en antanut sen häiritä keskittymistäni. Tuntui todellakin, että sain tehdä sitä mitä halusin ja minulla oli valta vaikuttaa työhöni. Lisäksi työn mielekkyyttä lisäsi se, että kaikki muut tuntuivat inhoavan matto-osastoa eikä kenelläkään tuntunut olevan suurta intoa puuttua tekemisiini. Mahtava tunne!

Varmaan aikalailla samasta syystä pidin yrittäjänä olemisesta samoin kun vastuullisista asemista. Vaikka tiimityöskentely on ainakin ollut päivän sana ja osaan kantaa korteni kekoon tiimityössä, olen ehdottomasti parhaimmillani kun saan itse valvoa työtäni ja tuntea stressin ja kiireen painavan harteitani.

Ei kommentteja: