torstai 26. maaliskuuta 2009

Tietääkö asiakas tarjouksen todella olevan tarjous? Miten sen tietää jos ei kerrota?

Kun ostimme nykyisen automme oli meidän otettava vakuutukset autoon rahoittavasta laitoksesta eli Nordeasta. Nyt siitä hetkestä on kulunut jo tovi ja meitä tavoitteli Nordeasta myyntineuvottelija. Hänen tarjoamansa uusi vakuutus on kuulemma päivitetty versio meidän nykyisestä ja kuullemma halvempikin. Tarjouksessa on komeasti oikein lihavoitu otsikot alennettu vuosimaksu ja sen alla lukemia, joiden pitäisi todistaa sen olevan halvempi kuin meidän nykyinen.

Rehellisesti sanottuna itse en todellakaan muista paljonko vakuutusmaksuni on tällä hetkellä, mutta jos suuntaa kysytään, sanon että paljon. En minä katsele kokonaissummia, lyön eräsumman vain pankkisivuille ja sinne menee rahat, en ole ajatellut asiaa sen enempää. Nyt minun pitäisi sitten löytää joko lappu tai etsiä jostain paperit, jotka todistaisivat tämän uuden 618,68 euron olevan edullisempi kuin vanha.

Vaikka säästetty raha on aina hyvä kannuste vaihtamaan, miten myyntiedustajat voivat olettaa, että asiakas uskoo tarjouksen olevan edullisempi, jos hänelle ei sitä todisteta. Voin olla hyvinkin pahasti väärässä, mutta jos vakuutukseni on Nordeassa, eivätkö he saisi yhtä tulostetta ulos, josta minä pystyisin näkemään nykyiset maksuni ja vertaamaan sitä uuteen laskelmaan. Aina on tietysti olemassa mahdollisuus, että myyntineuvottelijat tietävät, että uusi tarjous on epäedullinen joiltain muilta kohdin, mutta jos epäedullisuus ei ole maata järisyttävän iso, on usein asiakkaat valmiita tinkimään jostain jos he vain tietävät totuuden. Asioiden salaaminen saa heidät ajattelemaan, mitä muuta heille ei kerrota.

Lyhyesti sanottuna: Mistä minä tiedän mikä on edullisempi, ellei minulle todisteta sitä. Sen sijaan edustajalle se tuli kalliiksi, koska ei saanut uutta käännynnäistä. Tarjouksia laatiessa on hyvä muista laittaa todellakin sen lähtökohta, jotta asiakas tietää saavansa mitä tilaa.

Ei kommentteja: