Täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen viime aikoina näytettyn Sammon Kissanpäivät -mainokseen. Eläke kaikilla, kissanpäivät yksillä -teema on yksinkertaisuudessaan niin viehättävä, ettei siitä voi olla pitämättä. Jälleen minun mielestäni vielä parempi esimerkki, miten pienellä budjetilla voidaan saada viesti perille ilman mitään erikoiskikkailuja.
Ne, jotka eivät tiedä, mikä tämä Kissanpäivät -homma on, pyörii mainoskanavilla muutama erilainen spotti, jossa kuvataan kissoja, jotka lekottelevat, nukkuvat, katselevat kaikessa rauhassa maisemia, nauttivat oloistaan. Jossakin mainoksessa kissa makaa selällään ja nukahtaa siinä, toisessa spotissa kissa istuu selällään sohvalla ja nauttii olostaan. Jossakin taisi jopa peräti kuulua kissan kehräys. Sitten tulee teksti "Eläke kaikilla" ja hetkeä myöhemmin "kissanpäivät yksillä".
Täytyy sanoa, että yksinkertaisuudessaan vallan viehättävä. Yksinkertaisuus kunniaan!
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
perjantai 1. tammikuuta 2010
John Cleese Gigantin mainoksissa
Joulun alla on monesti näytetty mainoksia, joissa John Cleese kertoo epätoivoisesta tilanteestaan ollessaan Gigantti -mainoksessa, koska vaimo on putsannut hänet kunnolla.
Ensiksi tuli todella epätodellinen olo, että voiko John Cleese todella esiintyä jossain tuollaisessa halpatasoisessa mainoksessa, jossa mainoskuluissa on kyllä säästetty. Vain tyhjä, ilmeisesti remonttiin menevässä asunnossa parin tuolin, yhden televisiotason, kaukosäätimen, spraypurkin ja kameramiehen kanssa tekemässä mainosta ilman mitään sen kummempaa valmistautumista.
John Cleesen avioero tuntuu jotenkin hyvin kaukaiselta ainakin minulle. En tiennyt edes että John Cleese on eronnut. Puhtaasta mielenkiinnosta minun piti ihan googlettaa asia, jolloin kävi selväksi, että Cleesen vaimo nettosi avioerosta 12 miljoonaa puntaa. Muuten en olisi kyllä asiasta tiennyt tuon taivaallista.
Mainos todellakin herättää kahta erilaista tunnetta. Ensimmäinen oli, että voihan helevetti. Kylläpä piti nähdä todellinen pohjanoteeraus. Sitten rupesin ajattelemaan, että ompas periaatteessa aika loistavia mainoksia. John Cleese varmasti on hyvin katkera vaimolleen avioeron rahapuolesta. Nyt hän saa haukkua vaimoaan koko skandinavian edessä, tai sitten pelkän Suomen edessä, en tiedä onko mainos miten maailmanlaajuinen. Toiseksi kyllähän Cleese varmaan jotakin nettoaa mainoksesta, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, paljonko hän nettoaa. Tekisi mieli melkein sanoa, että Gigantin televisiomainos on loistava pienen budjetin mainos, mutta Cleesen käyttäminen ei kyllä varmaankaan ole kovin edullista...
Jospa tämä menee sarjassamme "paska mainos, mutta muuten ihan hyvä" =D
Ensiksi tuli todella epätodellinen olo, että voiko John Cleese todella esiintyä jossain tuollaisessa halpatasoisessa mainoksessa, jossa mainoskuluissa on kyllä säästetty. Vain tyhjä, ilmeisesti remonttiin menevässä asunnossa parin tuolin, yhden televisiotason, kaukosäätimen, spraypurkin ja kameramiehen kanssa tekemässä mainosta ilman mitään sen kummempaa valmistautumista.
John Cleesen avioero tuntuu jotenkin hyvin kaukaiselta ainakin minulle. En tiennyt edes että John Cleese on eronnut. Puhtaasta mielenkiinnosta minun piti ihan googlettaa asia, jolloin kävi selväksi, että Cleesen vaimo nettosi avioerosta 12 miljoonaa puntaa. Muuten en olisi kyllä asiasta tiennyt tuon taivaallista.
Mainos todellakin herättää kahta erilaista tunnetta. Ensimmäinen oli, että voihan helevetti. Kylläpä piti nähdä todellinen pohjanoteeraus. Sitten rupesin ajattelemaan, että ompas periaatteessa aika loistavia mainoksia. John Cleese varmasti on hyvin katkera vaimolleen avioeron rahapuolesta. Nyt hän saa haukkua vaimoaan koko skandinavian edessä, tai sitten pelkän Suomen edessä, en tiedä onko mainos miten maailmanlaajuinen. Toiseksi kyllähän Cleese varmaan jotakin nettoaa mainoksesta, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, paljonko hän nettoaa. Tekisi mieli melkein sanoa, että Gigantin televisiomainos on loistava pienen budjetin mainos, mutta Cleesen käyttäminen ei kyllä varmaankaan ole kovin edullista...
Jospa tämä menee sarjassamme "paska mainos, mutta muuten ihan hyvä" =D
tiistai 31. maaliskuuta 2009
asiantuntijuuden markkinointia
Olen pitkään haaveillut mystery shopping- ja asiakaspalvelufirman perustamisesta. Houkutus lähteä jälleen yrittäjäksi on valtava, varsinkin kun mistään ei tunnut löytyvän ihan juuri sellaista työtä mitä haluaisin tehdä.
Olen jo jonkun vuoden pyöritellyt asiasta liiketoimintasuunnitelmaa ja markkinointikeinotkin ovat olleet mielessäni jo hetken aikaa. Ensimmäisenä lähestymisenä yrityksiä kohtaan olen suunnitellut tällaista.
Ennen mainoskirjeiden lähettelyä kävisin kiertämässä tiettyjen alojen liikkeet läpi yhdeltä paikkakunnalta, tässä tapauksessa vaikka Kajaanista. Vertailisin asiakaspalvelua, palvelun nopeutta jne. muita perinteisiä asioita, mitä haamushoppailussa testataan, sen syvemmälle asiasta nyt menemättä. Tekisin taustatyöni hyvin ja sitten lähestyisin jokaista firmaa heidän omalla tuloksellaa.
Liikekirjeessäni (joka olisi tehty Parantaisen oppien mukaan, hyvin simppeli, käsinkirjoitettuine kuorineen ja postimerkkeineen) kertoisin asiakkaalle hänen tilanteestaan. Esim. Kokonaisarvosanaksi asiakaspalvelustanne tuli XX, kun Kajaanin keskiarvo on XX. - - Miten muut kilpailijanne ovat selvinneet? jne... Kirjeessä olisi siis asiakkaalle hyödyllistä tietoa hänen omasta yrityksestään ja jos hän haluaa, hän voi ostaa lisätietoa myös kilpailijoistaan.
Ettei tietysti koko toiminta menisi pelkäksi ongelmien osoittamiseksi, myisin myös ratkaisuja ongelmiin. Jos onglelma on esimerkiksi asiakspalveluasenne, alkaisimme tutkia, miten pystyisimme vaikuttamaan tähän puoleen.
Päässäni ajatus ainakin kuullostaa hyvältä, mutta että toimiiko se teoriassa... sen kun tietäisi.
Olen jo jonkun vuoden pyöritellyt asiasta liiketoimintasuunnitelmaa ja markkinointikeinotkin ovat olleet mielessäni jo hetken aikaa. Ensimmäisenä lähestymisenä yrityksiä kohtaan olen suunnitellut tällaista.
Ennen mainoskirjeiden lähettelyä kävisin kiertämässä tiettyjen alojen liikkeet läpi yhdeltä paikkakunnalta, tässä tapauksessa vaikka Kajaanista. Vertailisin asiakaspalvelua, palvelun nopeutta jne. muita perinteisiä asioita, mitä haamushoppailussa testataan, sen syvemmälle asiasta nyt menemättä. Tekisin taustatyöni hyvin ja sitten lähestyisin jokaista firmaa heidän omalla tuloksellaa.
Liikekirjeessäni (joka olisi tehty Parantaisen oppien mukaan, hyvin simppeli, käsinkirjoitettuine kuorineen ja postimerkkeineen) kertoisin asiakkaalle hänen tilanteestaan. Esim. Kokonaisarvosanaksi asiakaspalvelustanne tuli XX, kun Kajaanin keskiarvo on XX. - - Miten muut kilpailijanne ovat selvinneet? jne... Kirjeessä olisi siis asiakkaalle hyödyllistä tietoa hänen omasta yrityksestään ja jos hän haluaa, hän voi ostaa lisätietoa myös kilpailijoistaan.
Ettei tietysti koko toiminta menisi pelkäksi ongelmien osoittamiseksi, myisin myös ratkaisuja ongelmiin. Jos onglelma on esimerkiksi asiakspalveluasenne, alkaisimme tutkia, miten pystyisimme vaikuttamaan tähän puoleen.
Päässäni ajatus ainakin kuullostaa hyvältä, mutta että toimiiko se teoriassa... sen kun tietäisi.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
ammattitaito ja ammattitaidon näyttäminen
Olen tehnyt useamman vuoden haamuasiakkuuksia paikallisissa tekniikkaliikkeissä. Lähestulkoon aina tilanne on mennyt siihen, että miehelleni selvitetään ydinprosessoreista ja HDMI-liittimistä oikein innokkaasti, koska he tietävät, että minä en kuitenkaan niistä mitään ymmärrä. Tähän asti se on ollut OK, koska puolet porukastamme ymmärtää kerrotun tekstin ja toinen ei.
Tänään oli eri tilanne. Olimme ostamassa isälleni uutta kannettavaa ja päädyimme erääseen paikalliseen alan liikkeeseen. Jälleen kerran minullekin hyvin tuttu myyjä kertoi oikein innostuneessa prosessoreista ja muista todella innokkaasti. Ongelma on vain se, että tietokone tuli vuonna 1940 syntyneelle isälleni, jolla on aikalailla yhtä hyvä tietotekniikka tuntemus kuin minullakin. Pitkin myyntityötä yritin antaa myyjälle pientä porkkanaa, ettei tuplaydinprosessorin suoritusteho kerro meille mitään, että hänen pitää osasta kertoa se niin yksinkertaisesti, että esimerkiksi autoista kiinnostunut ja sen parissa leipänsä tienannut isäni sen ymmärtää. Harmikseni myyjä ei osannut hyödyntää tätä vinkkiä.
Eräässä vaiheessa myyjä lähti tarkastelemaan koneelta jotain ja isäni kysyi minulta, puhuiko myyjä mitään järkevää, pitääkö se paikkaansa, mitä hän puhuu. Jouduin sanomaan, etten todellakaan tiedä ja miehenikään ei ollut suomentamassa meille juuri kuulutamme tekstiä.
Pisteet pitää myyjälle antaa siitä, että kyllähän kuulostaa todella pätevältä Blueray lukijoinensa ja prosessoreinensa, mutta jos asiakas ei ymmärrä, mistä hän puhuu, sillä ei ihan oikesti ole minkään vertaa arvoa. Eräässä vaiheessa minä jouduin suomentamaan isälleni prosessorien sielun elämää vertaamalla sitä moottoriin: mopon moottori vastaan turbodiesel valtatiellä. Todellisuudessa en ymmärrä koneista mitään enkä omista ajokorttia, mutta siinä vaiheessa isäni alkoi hahmottaa tapahtumasta yhtä paljon kuin minäkin.
Isäni oli vielä kaiken lisäksi kuullut, että Stockmannilla on tulossa hullut päivät, joissa myydään Acerin läppäri hintaan 499,-. Isälläni oli siitä muutamia tietoja ylhäällä ja malli, mutta ei tietoja esimerkiksi prosessorista tai USB-paikkojen määrästä. Itse myyjänä aistelin siinä isäni mielialaa ja omaa kiinnostustani ja yritin lukea myyjän mielipidettä. Huomasin isäni olevan kiinnostunut ja sanoinkin myyjälle, että kun myyjä on niin varma, että katsomamme kone oli parempi kuin Acerin kone, hänen kannattaisi nyt tulostaa lista Acerin ominaisuuksista ja ko. koneen ominaisuuksista ja tehdä plus- ja miinuslistaa. Kerta myyjä uskoo niin voimakkaasti markkinoimaan tuotteeseensa, hän pystyy näyttämään myös paperilla, että katsomamme kone oli parempi. - Tätä ei koskaan tapahtunut.
Sanokaamme kuitenkin, että ostimme tämän 599,- maksaneen koneen sen Stockammin 499,- koneen sijaan. Emme edelleenkään tiedä, onko se todellisuudessa sen parempi, emme koskaan päässeet vertailemaan. Ratkaisevaksi tekijäksi isäni kertoi sen, että jos koneelle tapahtuu jotain, hän saa käyttötuen koneelle vuodeksi ja halvemmaksi tulee viedä kone huoltoon Kajaaniin kuin Helsinkiin.
Mitä tästä opimme. Sillä ei ole mitään väliä, miten monta 3 tai 4 kirjaimen yhdistelmää osaat. Jos asiakkaat eivät ymmärrä mitä ne tarkoittavat, saattavat kaupat jäädä tekemättä. Todellinen asiantuntija osaa selvittää vaikeatkin asiat niin, että maallikkokin ne ymmärtää.
Tänään oli eri tilanne. Olimme ostamassa isälleni uutta kannettavaa ja päädyimme erääseen paikalliseen alan liikkeeseen. Jälleen kerran minullekin hyvin tuttu myyjä kertoi oikein innostuneessa prosessoreista ja muista todella innokkaasti. Ongelma on vain se, että tietokone tuli vuonna 1940 syntyneelle isälleni, jolla on aikalailla yhtä hyvä tietotekniikka tuntemus kuin minullakin. Pitkin myyntityötä yritin antaa myyjälle pientä porkkanaa, ettei tuplaydinprosessorin suoritusteho kerro meille mitään, että hänen pitää osasta kertoa se niin yksinkertaisesti, että esimerkiksi autoista kiinnostunut ja sen parissa leipänsä tienannut isäni sen ymmärtää. Harmikseni myyjä ei osannut hyödyntää tätä vinkkiä.
Eräässä vaiheessa myyjä lähti tarkastelemaan koneelta jotain ja isäni kysyi minulta, puhuiko myyjä mitään järkevää, pitääkö se paikkaansa, mitä hän puhuu. Jouduin sanomaan, etten todellakaan tiedä ja miehenikään ei ollut suomentamassa meille juuri kuulutamme tekstiä.
Pisteet pitää myyjälle antaa siitä, että kyllähän kuulostaa todella pätevältä Blueray lukijoinensa ja prosessoreinensa, mutta jos asiakas ei ymmärrä, mistä hän puhuu, sillä ei ihan oikesti ole minkään vertaa arvoa. Eräässä vaiheessa minä jouduin suomentamaan isälleni prosessorien sielun elämää vertaamalla sitä moottoriin: mopon moottori vastaan turbodiesel valtatiellä. Todellisuudessa en ymmärrä koneista mitään enkä omista ajokorttia, mutta siinä vaiheessa isäni alkoi hahmottaa tapahtumasta yhtä paljon kuin minäkin.
Isäni oli vielä kaiken lisäksi kuullut, että Stockmannilla on tulossa hullut päivät, joissa myydään Acerin läppäri hintaan 499,-. Isälläni oli siitä muutamia tietoja ylhäällä ja malli, mutta ei tietoja esimerkiksi prosessorista tai USB-paikkojen määrästä. Itse myyjänä aistelin siinä isäni mielialaa ja omaa kiinnostustani ja yritin lukea myyjän mielipidettä. Huomasin isäni olevan kiinnostunut ja sanoinkin myyjälle, että kun myyjä on niin varma, että katsomamme kone oli parempi kuin Acerin kone, hänen kannattaisi nyt tulostaa lista Acerin ominaisuuksista ja ko. koneen ominaisuuksista ja tehdä plus- ja miinuslistaa. Kerta myyjä uskoo niin voimakkaasti markkinoimaan tuotteeseensa, hän pystyy näyttämään myös paperilla, että katsomamme kone oli parempi. - Tätä ei koskaan tapahtunut.
Sanokaamme kuitenkin, että ostimme tämän 599,- maksaneen koneen sen Stockammin 499,- koneen sijaan. Emme edelleenkään tiedä, onko se todellisuudessa sen parempi, emme koskaan päässeet vertailemaan. Ratkaisevaksi tekijäksi isäni kertoi sen, että jos koneelle tapahtuu jotain, hän saa käyttötuen koneelle vuodeksi ja halvemmaksi tulee viedä kone huoltoon Kajaaniin kuin Helsinkiin.
Mitä tästä opimme. Sillä ei ole mitään väliä, miten monta 3 tai 4 kirjaimen yhdistelmää osaat. Jos asiakkaat eivät ymmärrä mitä ne tarkoittavat, saattavat kaupat jäädä tekemättä. Todellinen asiantuntija osaa selvittää vaikeatkin asiat niin, että maallikkokin ne ymmärtää.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Yksi kansa. Yksi koiravaihtoehto - tuohimopsit jyrää!
Sunnuntaina törmäsin ensimmäistä kertaa Betssonin uuteen "tuohimopsi" kampanjaan. Aivan ihana! Ehdottomasti aivan loistava mainos! Jos joku ei ole vielä törmännyt tähän, kuuluu mainostekstit näin:
"Yksi kansa. Yksi koiravaihtoehto.
Valinnanvapauden aika on vihdoin ohi.
Ulkomailla syntyneiden tai ulkomaalaista rotua olevien koirien ostaminen, omistaminen ja hallussapito sekä niiden mainitseminen kielletään uhkasakon uhalla. Koiraihmisillä ei kuitenkaan ole syytä huoleen. Holhous ja Vapaudenrajoitusvirasto HOURA on valinnut kaikille suomalaisille kaikkiin tarpeisiin sopivan yhden koirarodun. Viraston rahankeruun maksimoimiseksi kehitetty honeckerilainen tuohimopsi sopii metsästykseen sekä lemmikiksi ja on kuin kotonaan myös Etu-Töölössä.
Tilaa omasi, keräämme samalla vanhat lemmikit pois. Lue lisää verkkopalvelustamme
http://www.yksikansayksivaihtoehto.fi/site/index.html"
Mieleeni tulee vääjäämättä Animal Protection Networkin (APN) kampanja, jossa kysyttiin olivatko omistajia väsyneitä koiraansa ja olivat valmiita hyvittämään vanhasta koirasta vähän rahaa koiran rodun ja koon mukaan. (http://www.furexport.se/)
Loistavaa, ihanaa ja hauskaa. Tosin, ei ihan ärtsyä, olisi voinut vieläkin vähän räväkämmän tehdä, mutta kyllä huulet nousi hymyyn kun luin mainoksen.
"Yksi kansa. Yksi koiravaihtoehto.
Valinnanvapauden aika on vihdoin ohi.
Ulkomailla syntyneiden tai ulkomaalaista rotua olevien koirien ostaminen, omistaminen ja hallussapito sekä niiden mainitseminen kielletään uhkasakon uhalla. Koiraihmisillä ei kuitenkaan ole syytä huoleen. Holhous ja Vapaudenrajoitusvirasto HOURA on valinnut kaikille suomalaisille kaikkiin tarpeisiin sopivan yhden koirarodun. Viraston rahankeruun maksimoimiseksi kehitetty honeckerilainen tuohimopsi sopii metsästykseen sekä lemmikiksi ja on kuin kotonaan myös Etu-Töölössä.
Tilaa omasi, keräämme samalla vanhat lemmikit pois. Lue lisää verkkopalvelustamme
http://www.yksikansayksivaihtoehto.fi/site/index.html"
Mieleeni tulee vääjäämättä Animal Protection Networkin (APN) kampanja, jossa kysyttiin olivatko omistajia väsyneitä koiraansa ja olivat valmiita hyvittämään vanhasta koirasta vähän rahaa koiran rodun ja koon mukaan. (http://www.furexport.se/)
Loistavaa, ihanaa ja hauskaa. Tosin, ei ihan ärtsyä, olisi voinut vieläkin vähän räväkämmän tehdä, mutta kyllä huulet nousi hymyyn kun luin mainoksen.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Ringelmann - efekti
Tutustuin Parantaisen Jarin johdolla mielenkiintoiseen Ringelmann -efektiin. Tiimityöskentelyssä tiimin jäsenet alkavat samantien jakaa omia vastuistaan ja kenties tehtäviäänkin muille tiimiläisille. Tämän seurauksena työteho ei ole sitä mitä voisi 3 ihmiseltä odottaa, vaan pikemminkin, mitä voisi kahdelta tai kahdelta ja puolelta ihmiseltä odottaa.
Jouduin tutkimaan itseäni ja havaitsin, että tämä itseasiassa on toteutunut myös minun kohdallani. Ollessani jakamassa vastuuta pientavaraosastolla Askossa toisen myyjän kanssa havaitsin, ettei minulla ollut kovin paljoa intoa hoitaa ko. Osastoa. Kaikissa asioissa piti miettiä, mitä toinen vastaava ajattelee asiasta ja onko hänellä valmiiksi joitakin suunnitelmia ja mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Rehellisesti sanottuna sainkin joskus palautetta asiasta, että toinen hoitaa osaston järjestelyä tomerammin kuin minä, minä ennemminkin olin mukana kuorman purussa ja hyllyttämisessä.
Sen sijaan kuin sain oman osaston, matto-osaston hoitooni, tuntui kuin olisin puhjennut kukkaan. Sain ihan itsenäisesti päättää mitä laitoin minnekin esille, mitä tilasin, milloin tilasin. Sain todellakin tehdä (melkein) ihan niin kuin parhaaksi näin. Ja palautteet olivat positiivisia aina esimiehen ja aluejohtajan suusta asti. Olin pääsääntöisesti itse vetovastuussa ja osaston hoito oli vain minun harteilla ja otin täyden vastuun. Toki yläpuolellani oli vielä esimies, mutta en antanut sen häiritä keskittymistäni. Tuntui todellakin, että sain tehdä sitä mitä halusin ja minulla oli valta vaikuttaa työhöni. Lisäksi työn mielekkyyttä lisäsi se, että kaikki muut tuntuivat inhoavan matto-osastoa eikä kenelläkään tuntunut olevan suurta intoa puuttua tekemisiini. Mahtava tunne!
Varmaan aikalailla samasta syystä pidin yrittäjänä olemisesta samoin kun vastuullisista asemista. Vaikka tiimityöskentely on ainakin ollut päivän sana ja osaan kantaa korteni kekoon tiimityössä, olen ehdottomasti parhaimmillani kun saan itse valvoa työtäni ja tuntea stressin ja kiireen painavan harteitani.
Jouduin tutkimaan itseäni ja havaitsin, että tämä itseasiassa on toteutunut myös minun kohdallani. Ollessani jakamassa vastuuta pientavaraosastolla Askossa toisen myyjän kanssa havaitsin, ettei minulla ollut kovin paljoa intoa hoitaa ko. Osastoa. Kaikissa asioissa piti miettiä, mitä toinen vastaava ajattelee asiasta ja onko hänellä valmiiksi joitakin suunnitelmia ja mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Rehellisesti sanottuna sainkin joskus palautetta asiasta, että toinen hoitaa osaston järjestelyä tomerammin kuin minä, minä ennemminkin olin mukana kuorman purussa ja hyllyttämisessä.
Sen sijaan kuin sain oman osaston, matto-osaston hoitooni, tuntui kuin olisin puhjennut kukkaan. Sain ihan itsenäisesti päättää mitä laitoin minnekin esille, mitä tilasin, milloin tilasin. Sain todellakin tehdä (melkein) ihan niin kuin parhaaksi näin. Ja palautteet olivat positiivisia aina esimiehen ja aluejohtajan suusta asti. Olin pääsääntöisesti itse vetovastuussa ja osaston hoito oli vain minun harteilla ja otin täyden vastuun. Toki yläpuolellani oli vielä esimies, mutta en antanut sen häiritä keskittymistäni. Tuntui todellakin, että sain tehdä sitä mitä halusin ja minulla oli valta vaikuttaa työhöni. Lisäksi työn mielekkyyttä lisäsi se, että kaikki muut tuntuivat inhoavan matto-osastoa eikä kenelläkään tuntunut olevan suurta intoa puuttua tekemisiini. Mahtava tunne!
Varmaan aikalailla samasta syystä pidin yrittäjänä olemisesta samoin kun vastuullisista asemista. Vaikka tiimityöskentely on ainakin ollut päivän sana ja osaan kantaa korteni kekoon tiimityössä, olen ehdottomasti parhaimmillani kun saan itse valvoa työtäni ja tuntea stressin ja kiireen painavan harteitani.
Nettikaupat ja bloggaaminen
Omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksestani johtuen olen innokas sisustusfirmojen etsijä netistä. Harmikseni olen vain usein pettynyt suomalaisten sisustusnettiliikkeiden blogeihin. Onhan se hyvä, että on olemassa foorumi, jossa saadaan esitellä uusia tuotteita ja kertoa milloin olemma paikalla ja milloin emme, mutta se jättää sisustuajan jotenkin kylmäksi. Itse olen todellakin tunneostaja. Jos se tuntuu hyvältä, se miellyttää minua ja pidän sen kertomasta hengestä, ostan sen. Sillä ei ole väliä onko se hyvä vai huono, kallis vai halpa, se on saatava.
Otetaan esimerkiksi hyvin tyypillinen sisustusnettifirma, joilla on aivan ihania tanskalaista ja ranskalaista pientavaa myynnissä, valkean eri sävyjä aina beigeen ja kuluneeseen harmaaseen asti, jotka tuovat aivan ihanan seesteisen, rauhallisen ja romanttisen tunteen. Katselija ihastuu tuotteisiin, vaikka niitä ei ole edes kuvattu oikeassa ympäristössä, vaan valkoisessa toimistossa. Joku silti jää uupumaan ja tavara jää klikkaamatta ostoskoriin.
SE jokin mikä jää uupumaan on se viimeinen naula arkkuun, joka takaa viimeisen klikkauksen ja se on kuva siitä, miten ihanalta se tuote voisi näyttää ihan missä kodissa tahansa. Tunnelma kuvia, kuvia esimerkiksi myymäläesillepanoista tai asiakkaan kotoa, jossa vastaavanlainen tuote on kuvattu.
Suomalaiset sisustusbloggaajat ovat taitavia tämän kanssa. Blogeissa on kuvattu koteja jouluna, keväällä, kesällä, syksyllä. Jokainen uusi askarreltu tuote on kuvattu ja uudet leikkokukat vanhassa maljakossa kuvitettuna. Ranskalaiset blogit ovat mielestäni vielä pidemmällä. Ne huokuvat romantikkaa ja pieniä yksityiskohtia, joita jokainen blogin surffaaja pääsee helposti nappaamaan omaan kotiinsa. Tästä samaisesta syystä olen todella ylpeä nykyisen työnantajani Askon asiakaslupauksesta: Askossa on laatu- ja merkkitietoiselle kodinsisustajalle ajanhenkinen ja kilpailukykyinne mallisto, johon liittyy alan paras palvelu, helppo ostaminen ja toimitusvarmuus.
Helppo ostaminen! Alan paras palvelu! Mitä kaikkea nämä pitävät sisällänsä? Se ei ole vain sitä, että otetaan kuvat tuotteista ja laitetaan ne nettiin. Ideat eivät maksa mitään yrittäjille eikä asiakkaille. Jos asiakkaat alkavat oppia, että kaikki voidaan saada yhdestä paikasta, eivät he enää välttämättä lähde etsimään niitä muualta, vaikka kuinka helppo netissä olisi vertailla vastaavanlaisia tavaroita. Itse olen havainnut tämän samantyyppisen tilanteen jo parikin kertaa. Ensimmäinen kerta oli kun etsiskelin itselleni uutta päiväpeitettä ja verhoja makuuhuoneeseen. En millään jaksaisi enää oman työvuoroni jälkeen lähteä kiertelemään kauppoja etsien verhoja, joten mieluummin etsin ne verkkokaupoista. Surffalin pitkään Elloksen, Anttilan ja Jotexin sivut läpi ja minulla oli jokaisen ostoskorissa jotain, yhdestä löysin verhot, toisesta päiväpeitteen. Kun aloin miettiä, että pitäisi juosta postissa useamman kerran hakemassa ja palauttamassa paketteja, päätin tilata kaikki vain yhdestä firmasta, säästin itseltäni edestakaisin ramppaamista. Jouduin tinkimään ajatuksesta, joka minulla oli, mutta säästinpäs vaivaani (sehän maksaakin niin paljon... =D). Toinen esimerkki oli Amazon.com ja Amazon.co.uk. Sama firma, mutta eri manner. Jenkkilässä kirjat olivat halvempia, mutta Britteissä näytti aluksi postikulut olevan halvemmat. Olin aluksi tilaamassa toiset kirjat USAsta ja toiset Uksta, mutta kun havaitsin Ukn postikulujen olevan itseasiassa kalliimpia kuin USAsta, tilasin kaikki kirjat mieluummin sieltä. Joissakin kirjoissa saattoi tulla kyllä takkiin, mutta on mukavampi ”keskittää” ostokset yhteen paikaan, jolloin ei tarvitse miettiä, mitä on hankittu mistäkin, pysyn itse paremmin perässä.
Samaisesta asiasta itseasiassa luin juuri tänä aamuna Jari Parantaisen Pölli Tästä 2:sta. Parantainen kertoo kappaleessa 12 ”Kannattaako tarjouskilpailu voittaa?” samanlaisesta tilanteesta. Siteeratakseni Parantaista
”Samoihin aikoihin tapasin kansainvälisen it-konsulttifirman myntijohtajan. Hän kertoi, että mikäli tarjous tulee puun takaa yllättäen, he eivät osallistu tarjouskilpailuun lainkaan.
Miten kummassa joku voi suhtautua noin ylimielisesti bisnesmahdollisuuteen, jonka asiaks kantaa hopealautasella myyjän nenän eteen?
Pomo perusteli oudon päätöksen niin vastaanpanemattomasti, että olen siitä saakka toiminut aivan samoin.
Kun pöydälleni ilmestyy tarjouspyyntö, sen taustalla on jokin kolmesta vaihtoehdosta:
1. Asiakas on jo päättänyt toimittajan. Nyt hän vain tarvitsee sähköjäniksiä, joiden avulla hän kiristää valitsemansa tarjoajan hinnan kohdalleen (lue: tarvittaeessa jopa tappiolliseksi).
2. Asiakas on päättänyt tilata juuri sinulta. Mutta siinä tapauksessa olet itse ollut määrittämässä tarjouspyynnön sisällön. Kenenkään muun kuin oman yrityksesi on hyvin vaikea täyttää tarjouspyynnön vaatimuksia.
3. Kyseessä on aito tarjouskilpailu.
Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä harvinaisemmiksi olen huomannut kolmannen kohdan tilanteen. Tarjouskilpailu on hyvin harvoin aito ja puolueeton – väittivät ostajat mitä tahansa.
Asiakas saattaa itse ajatella, että hän valitsee toimittajan kylmästi ennakolta määrittämiensä kriteerien perusteella. Todellisuudessa ihmiset eivät tee juuri mitään järkiperustein. He vain perustelevat niiden avulla päätöksiään sekä itselleen että muille. ” (Anteeksi Jari, että plogioin jutustasi yli puolet, tässä välissä Jarille ansaittu mainos, käykää immeiset ihmeessä lukemassa Pollitasta.fi blogia)
Jos asiakkaat oppivat, että yhdestä paikasta saa parempaa palvelua kuin toisaalta, usein he päätyvät parempaan palveluun kuin muutaman euron kitsailuun. Nettifirma, josta saisi sekä ideat että tuotteet olisi yhdistelmä, joka huokuisi asiantuntevuutta ja laatua sekä idearikkautta, joka varmasti vetoaa asiakkaisin ja näkyy lopputuloksena yrittäjän kassassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
