Nuoret johtajat ja vanhat tavat

Olen tuossa monta viikkoa jo miettinyt, miksi ihmeessä vanhat työntekijät käyvät nuoria esimiehiä vastaan.

Muutos johtajuuden kannalta olen tietysti opiskellut muutosjohtajuutta ja sen vastarintaa ja oppinut sen, että muutos voi joidenkin mukaan olla pahasta ja sitä on vastustettava kynsin ja hampain ja olen oppinut elämään sen kanssa, että jotkut eivät hyväksy uusia toimintatapoja sen takia, että muutos on vieras, joskus jopa uhkaava ja sitä vastustetaan juuri siitä syystä, että vanha tapa on tuttu ja turvallinen, mutta silti se ei vastaa minulle kysymykseen Miksi?

Onko taustalla syynä kateus tai katkeruus. Johtuuko kaikki siitä, että ajatellaan, että minäkin olisin voinut tehdä nuita hommia, miksi en hakenut. Kenties jotkut vetoavat siihen kuuluisaan lauseeseen esimiehen asemasta "kusitolppana", mutta osaisiko taustalla olla silti jonkinlainen katkeruus siitä, ettei itse ole asemassa.

Leikitään jossittelulla. Jos nykyinen alainen olisi hakenut ko. paikkaa nykyisen esimiehen kanssa, eivätkä olisi saaneet, olisiko vastustus suurempi vai pienempi. Ei olisi enää jossittelua, että jos minä olisin hakenut, olisin minä päässyt. Nyt tiedetään, ettei päässyt. Olisiko siihen tilalle tullut katkeruus "miksi tuo on tuolla paikalla vaikka minä olisin ilmiselvästi parempi". Onko tämä pahempaa katkeruutta kuin aikaismpi jossittelu.

Eniten kuitenkin kiinnostaisi tietää, mikä on motivaationa toiminnan takana. Onko taustalla halu päästä esimiehestä eroon ja saada uusi esimies, mutta mitä se todellisuudessa hyödyntää, koska suurella todennnäköisyydellä sama tulee toistumaan myös uuden esimiehen kohdalla. Vai onko tavoitteena nousta itse esimieheksi, kun tarpeeksi korostaa toimessa olevan esimiehen virheitä, jolloin kritisoija itse näyttää paremmalta vaihtoehdolta.

Suomeksi sanottuna: Miksi ihmeessä ja minkä takia ja vielä miten sen saa loppumaan?