Kyseenalaista (markkinointi / marketing)

Koti myydään mielikuvilla

2011-03-12T23:00:00.000-08:00

Tämä on mielestäni loistava esimerkki, missä ruotsalaiset ovat meitä valovuosia edellä!

Kuvia ruotsalaiselta bovision -sivuilta

Suurinpiirtein saman hintaluokan asunto Suomessa.

Voin tietysti olla harvinaisen persaukinen ihminen, mutta jos minulla olisi 155 500 euroa, tiedän kyllä kumpaan rahani pistäisin, viisveisaamatta asunnon koosta tai sijainnista.

Siinä onkin mielenkiintoinen ajatus, miksi yli 150 000 euron asunto saadaan Suomessa näyttämään halvalta, mutta Ruotsissa se stailataan viimeisen päälle. Se on pirun iso raha. Mielestäni Suomessa saataisiin panostaa enemmän asunnonvälityksen kuviin, stailaukseen. Ei siihen tarvita Pientä pintaremonttia -porukkaa eikä Teuvo Lomania, kun katsoo nuita ruotsalaisia kuvia, huomaa miten pienillä jutuilla ne on tehty. Ja taidokkaalla valokuvauksella.

Tässä vielä vähän samalla linjalla. Tästä löytyy 155 000 eurolla saatavat, kalleimmat neliöt, 38,5 neliötä Helsingistä. Neliöhinta siis 4025,90 euroa / neliö. Mielestäni ei mitenkään päätä huimaava esittely ottaen huomioon hinta.

Vastaavasti Janakkalasta saisi kokonaisen kerrostalon samalla hinnalla. Tosin remonttikohteen, joten on odotettavissa, ettei esillepano ole maan parasta. Seuraava "varteen otettava" esimerkki toikin sitten yllätyksen Kouvolasta. Seuraavaksi edullisimmat neliöt 1581,6 euroa/neliö olikin jo suurinpiirtein fiksun näköinen. Ei nyt ihan yltänyt ruotsalaiselle tasolle, mutta mielestäni kuitenkin nästä suomalaisista kolmesta vaihtoehdosta paras.

Kun nuita kuvia katsoo, ei tarvitse ihmetellä, miksi käyn aina tuolla bovisionin sivuilla hakemassa inspiraatiota.

Åttå Drinkero

2010-09-12T01:10:00.000-07:00

Joku aika sitten kehuin Gigantin mainosta, jossa John Cleese seikkaili hyvin yksinkertaisessa taustassa. Mainos oli mielestäni hyvä, koska siinä näytettiin, miten yksinkertaisesti voi mainoksiakin tehdä ilman tuhansien eurojen budjettia.

Tällä kertaa samalla tavalla on tehnyt vaikutuksen Åttå Drinkero -mainos. Mainos on käytännössä sellainen, että sen pitäisi ärsyttää minua tavattomasti, mutta jostain syystä en voi olla nauramatta sille.

Hahmon stereotypia ruotsalaisesta homoseksuaalimiehestä (luultavasti, en ole aivan varma, vahva tunne vain...) on sellainen juttu, joka jossain vaiheessa hyvin todennäköisesti tulee saamaan jonkin julkisensanan lautakunnan tai kilpailuviraston tms. jaloilleen ja antamaan nootit leimaamisesta tai muusta, mutta kun se on NIIIN loistava. Ja Kjartanin napapaita on niin mahdoton... Ja todellakaan tuollaisen miehen ei pidä lantiofarkkuja käyttää.. Kerta kaikkiaan loistava stereotypia!

Tämä mainos on mielestäni esimerkki tapaus mainoksesta, joka "potkaisee aisan yli". Jos mainos on "ihan kiva", ei se herätä ihmisissä intoa ostaa sitä, eikä se jää mieleen. Jos mainos on vulgaari, hävytön tai muuten vain rohkeampi kuin muut, herättää se keskustelua ja myös innostaaksen ostaa tuotteen.

PS. Niinhän siinää sitten kävi, että marraskuussa Mainonnan eettinen neuvosto pisti mainonnalle stopin.

"Yle: Åttå Drinkero syrjii homoja.Mainonnan eettinen neuvosto on antanut Hartwallille huomautuksen homoseksuaaleja syrjivästä alkoholimainonnasta. Neuvoston mukaan Hartwallin Åttå Drinkero -mainokset ja niissä esiintyvä Kjartan-hahmo antavat homoseksuaaleista stereotyyppisen kuvan. Asiasta kertoo Yle Uutiset.
Hartwall kieltää vastineessaan toimineensa hyvän markkinointitavan vastaisesti.
Hartwallin lonkeroiden ja siidereiden markkinointipäällikkö Niklas Koiso-Kanttila kertoi M&M:n haastattelussa lokakuussa, että Hartwallin ei ole tarkoitus loukata kampanjalla ketään tai nauraa ruotsalaisuudelle vaan nauraa ihmisten stereotypioille.
Mainoksen Kjartan-hahmo on norjalaiskoomikko Kristian Valenin sketsihahmo. Koiso-Kanttilan mukaan Kjartan puhuu mainoksessa ruotsin tai norjan sijaan skandinaaviskaa.
Neuvosto painottaa lausunnossaan, että vähemmistöryhmien syrjimiseen ei ole syytä suhtautua myönteisesti. "

Ideat ja niiden yksinoikeus

2010-04-12T09:59:00.000-07:00

Olen viime aikoina miettinyt oma kohtaiselta kannaltani, voiko idean perusteltu julkituominen, rikkoa jonkinsorttista patentti- tai työsuhdekeksintölakia. En uskalla ääneen vielä sanoa, mitä päivänselvää asiaa olen miettinyt ja kertonut meidänkin firman markkinointihenkilöille, mutta kukaan ei ole vielä ilmoittanut vievänsä asiaa sen pidemmälle ja olen tullut tulokseen, että asia on todennäköisesti laitettu mappiin Ö. Olen kertonut asian eteenpäin tammikuun lopussa ja nyt on mennyt kaksi ja puoli kuukautta, eikä asia ole edistynyt. Mieleni tekisi kertoa muillekin ääneen eteenpäin tämä ajatus, mutta rikkooko se nyt sitten lakia?

Asialle ei voi saada patenttia, se on keksitty jo aikaisemminkin. "Patentin saaminen edellyttää, että keksintö eroaa olennaisesti aikaisemmin tunnetusta" (suora sitaatti Opi Oikeutta kirjasta, Suojanen-Savolainen-Vanhanen). Se on vain markkinoinnin "väline", keino. Se ei myöskään ole työsuhdekeksintö, koska "työsuhdekeksinnöllä tarkoitetaan patentoitavissa olevaa keksintöä, jonka on tehnyt työ- tai virkasuhteessa oleva henkilö."

Se oli vain idea, joka mielestäni auttaisi markkinointia, toisi lisää asiakkaita ja saisi asiakkaat lähemmäksi ko. yritystä. Ei se oikein myöskään tunnu istuvan liikesalaisuuksiin. "Kukaan ei saa oikeudettomasti hankkia tietoa liikesalaisuudesta eikä käyttää sellaista tietoa. Työntekijäkään, joka on työssään saanut tiedon liikesalaisuudesta, ei saa käyttää tietoa oikeudettomasti." Jos asia on jo julkinen, mutta kukaan ei ole sitä tässä asia yhteydessä käyttänyt, ei se ole mielestäni liikesalaisuus.

Sitä ei voi patentoida, se ei helpota työtä (päin vastoin aiheuttaa itse asiassa vähän lisääkin sitä), se on julkinen, useiden käytössä.. Silti minusta tuntuu, että olen jotenkin antanut sen heille yksinoikeudella vinkkinä, rikkoisinko lakia, jos kertoisin sen muille, jotka eivät ole sitä huomanneet? Voinko saada sanktiota siitä, että en antanut firmalle tarpeeksi aikaa toteuttaa sitä, vaikka en tiennyt edes, etenikö asia eteenpäin?

Piru, että osaa olla ainakin moraalisesti hankala asia... Mitenkähän on markkinointipuolella? Jos esimerkiksi markkinointisuunnittelija keksii loistavan mainoksen, jonka oma firma hylkää, saako hän käydä kertomassa ideansa "freelancerina" toiselle markkinointifirmalle? Voiko ideaa omistaa?

Täytyy sanoa, että itse olen onnistunut omimaan tuommaisen Jari Parantais- mallin. Ennen olin sitä mieltä, että mieluummin pidän ideastani kiinni ja odotan, että saan sopivan hetken tuoda sen julki. Valitettavasti esimerkiksi erään vauvan tossumallin kohdalla kävi niin, että opettajani näki sen, jakoi mallin eteenpäin ja tänään sitä ohjetta jaetaan vailla kehittäjän nimeä. Samoin joidenkin esim. firmaideoiden kohdalla on käynyt niin, että joku onkin keksinyt samanlaisen idean samoihin aikoihin ja kunnia on mennyt hänelle. Nyt olen sitä mieltä, että jos en itse keksi sille heti käyttöä, jaetaan se eteenpäin. Näin minä olen sen jo ennen sanonut ja muut näyttävät kopioivan sitten minua. Ei tule sitä ikiaikaista purnausta "olen minäkin tuon keksinyt, ei vain itse kerennyt.." Voi vain sanoa, olen minä tuon hoksannut, viime syyskuussa, käy lukee vaikka blogini" =D

Titanic tapahtuma

2010-04-08T22:10:00.000-07:00

Olen jo useamman vuoden haaveillut, että 14.4.2012 järjestettäisiin reaaliaikainen, visuaalinen tapahtuma kunnioittaen Titanicin uppoamisen vuosipäivää. Se alkaisi muutamaa päivää etukäteen, esim. 8. tai 9. päivä, jolloin esiteltäisiin Titanicin rakennusvaiheita, kilpailutilanteita, maailman tilannetta silloin jne. Miksei jopa jonkun suomalaisen tarinaa, kuinka he lähtivät Suomesta reissaamaan kohti Englantia.

10. päivä alkaisi itse matka. 10. päivä voisi olla jossain auditoriossa tietokoneella tehty esitys matkaan lähdöstä, laivan lastauksesta, hyttien etsimisestä jne. Kuvata esim. first person -muodossa kun joku matkustajista etsisi hyttiänsä, ihailisi samalla laivan yksityiskohtia, komeita portaikkoja tai katselisi maisemia kannelta.

Lähdön jälkeen alkaisi work shop- tyylisesti eri pisteitä. Sikarihuoneet, ruokasalit, kolmas luokka, kansi... Ihmiset saisivat käydä tutustumassa laivan pisteisiin. Seuraavan kerran kun alkaa tapahtua auditoriossa olisi 14.4. vähän ennen 23.40. Muutamaa minuuttia ennen alkaisi ohjelma jälleen pyöriä, jossa kuvattaisiin ihmisten sen hetkisiä toimia, kunnes 23.40 alkaisi tapahtua. Jos tekniikka on niin pitkällä, että auditorion penkit saadaan tärisemään, olisi aivan mahtavaa! Tai Linnanmäellä siellä seikkailujutussa, jossa ne penkit heiluu sen videopätkän mukana. Alkaisi kuvaus, kuinka ihmisille tuli ensin hämmentynyt olo, miten alettiin selviittää, mitä tapahtui, taas ensimmäisessä persoonassa kuvattaisiin pelastusveneille pääsyä eri luokkalaisten kannalta ja näytettäisiin koko ajan reaaliajassa, kun laiva katkeaa ja uppoaa. Kello 2.20 Näytettäisiin millainen tilanne on ollut pelastusveneessä olijoilla, kun ei ole ollut valoa. Pimeä "ruutu/ taivas", ääniä vedestä, tähdet taivaalla. Samalla auditorion lämpötilaa voisi laskea, niin että katselijat pääsisivät tuntemaan kylmyyden, joka on vaivannut pelastuneitakin.

Sitä en ole pitkälle suunnitellut, istutetaanko katsojia auditoriossa niin kauan kuin pelastuneet joutuivat istumaan, ennen kuin Carpahtia tuli pelastamaan matkustajat 4 aikaan aamuyöllä. Siinä välissä voisi tietysti workshopeissa näyttää, mitä muuta laivalla tapahtui tuolla hetkellä, selittää tarkemmin, miksi se upposi, millaista tuhoa jäävuori sai aikaan, selittää rikkipitoisuuden niiteissä ja laivan laattojen lomittaisen kiinnitystavan ja vedenpitävien laipioiden vian. Vähän ennen neljää ihmiset menisivät takaisin auditorioon kokemaan, kuinka kaukaisuudesta näkyy pelastavan laivan valot, kokemaan kuinka heidät nostettaisiin kyytiin ja vietäisiin New Yorkiin. Jälleen New Yorkissa kuvaa siitä, mitä tapahtui kun he pääsivät perille Ellis Islandille (jos oikein muistan)

Miksi sen pitäisi olla messu, voisihan se olla reaaliaikainen netissä tapahtuva messu, jossa kävijät voisivat kirjautua sisään, kun parhaiten heille sopii ja pääsisivät katsomaan, mitä juuri sillä hetkellä on tapahtunut Titanicilla 100 vuotta aikaisemmin.

Tuossa äkkiseltään jotain, mitä olen suunnitellut jos useamman vuoden ajan. Tarkennan suunnitelmia joku kerta kun on enemmän aikaa...

Neulegraffitit markkinoinnissa

2010-03-25T12:46:00.000-07:00

Surffailin itseni sattumalta juuri kajaanilaisen neulegraffitoijan blogiin. Aivan ihania pieniä neulegraffiteja voi bongailla pitkin kampusta.

http://piilossakampuksella.blogspot.com/

Tästä lähtikin ajatukseni kulkemaan, onko kukaan valjastanut vielä neulegraffitien tekoa markkinointiin? Voisiko ajatusta jalostaa vielä pidemmälle? Miten se toimisi, kuka sitä käyttäisi? Kuka sen huomaisi?

Kuvan lähde http://www.inhabitat.com/

Mikä on neulegraffiti?

"Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu koriste. Neulegraffitit ovat lähtöisin Yhdysvalloista ja tulleet Suomeen 2008. Paitsi koriste, neulegraffiti voi olla myös toisen löydettäväksi tarkoitettu hyötyesine, kuten lapaset tai villasukat. Suomessa neulegraffitien tekijöitä on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Harrastukseen kuuluu myös katukuvaan jätettyjen neulegraffitien kuvaaminen ja esittely internetissä. Poliisi ei pidä neulegraffiteja ilkivaltana, koska ne ovat helposti poistettavissa aiheuttamatta vahinkoa." Lähteenä aina luotettava wikipedia =)

Ketkä voisivat käyttää neulegraffiteja?

Ensimmäisenä tulee mieleen käsityöblogit, jotka haluavat kävijöitä sivuilleen. Pieneen graffitiin voisi joko kirjailla osoitteen tai "vaatepesulapun" tyyppisesti osoitteen kiinni.

Toisena ajatuksena tulee käsityöliikkeet mieleen. Samoin käsityömessut saisivat varmasti huomiota, jos messujen alla alkaa ilmestyä pieniä neulegraffiteja ympäri kaupunkia tai lähialueita.

Vaatekaupat voisivat mainostaa itseään yksinäisillä lapasilla tai villasukilla, joissa olisi mainos ja aukiolo. (Ajatusharhailua... onko eettisesti oikein käyttää löytötavaralapasia, joita kukaan ei ole tullut hakemaan muutamaan talveen?). Maassa makaava villasukka herättäisi ainakin vanhempien ihmisten, erityisesti mummelien huomion. Yllätykseksi villasukan päällä lukisikin vaikka "www.uff.fi" (Ihan vinkiksi nyt vain, miksi Valtasen Leenan Itsenäisyyssukille, Sukka Summitille tai Entringille ei ole lyhyttä nettiosoitetta, helpompi markkinoida!! Ainut, asiaan liittyvä kajaanilainen, jolla on markkinoitava nettisivu on Lastenkammari ja sekään ei taida enää olla toiminnassa!)

Kuvan lähde http://recovergirl.wordpress.com/

Miten asiaa voisi jalostaa?

Neulegraffiteista asiaa voisi jalostaa eteenpäin tekstiiligraffiteihin. Kajaanissa esimerkiksi Entrinki tunnetaan liikkeenä, joka kierrättää mm. tekstiilimateriaalia. Ylijäämämateriaaleista voisi tehdä matoja tai muita hahmoja, jotka seikkailisivat kaupungilla lyhtypylväissä, ovenkahvoissa, pysäköintimittareissa... Samalla tavalla niihin kiinni joko "osoitepesulappu" tai tekstiilitussilla kirjoitettu haluttu viesti. Voisiko Globe Hope esimerkiksi hyödyntää tätä markkinoinnissa...

Toinen idea tuli itseasiassa alla olevasta kuvasta... Vanhoja pikkuautoja, vanhoja leluja, nukkeja, kahvikuppeja, alusvateja... JOO!! Miten olisi kahvilamainos kirjoitettuna posliinitusseilla vanhaan, kenties jo hiukan rispaantuneeseen alusvatiin, joka olisi jätetty "asiaankuulumattomaan" paikkaan. Puistonpenkki, teipattuna lyhtypylvääseen, roskisten päälle...

Tietokonefirmat voisivat jättää vanhoja tietokoneiden piirejä "lojumaan" maahan aivan kuin olisivat tippuneet jonkun kassista tai sylistä, päällä olisi firman nimi. Saman tyyppisen idean esitteli itse asiassa Parantaisen Jari Sissimarkkinointi -kirjassaan pudotetuista lompakoista. Olikohan lompakon sisällä jonkun pankin käyntikortti muistaakseni. Voisi ainakin luulla, että ongelmajätteeksi muodostuvat sököt piirit olisivat halvempi vaihtoehto kuin hankkia nippu lompakoita, joita heitellä pitkin katuja... Itselläni ainakin on kellarissa ainakin kaksi tai kolme vanhaa keskusyksikköä, jokaisessa varmaankin kymmenkunta piiriä, siinä jo kolmisenkymmentä "graffitia" joilla voisi markkinoida ilmaiseksi!

Kuvan lähde http://jafabrit.blogspot.com/

Miten julkisuutta näillä?

Ensimmäisenä ajatuksena tulee mieleen, että kun esimerkiksi Kainuun Sanomien oveen jättää pienen neulegraffitin, huomio paikallislehdessä on taattu! Kun Kainari tekisi jutun neulegraffiteista, mainittaisiin osoite tai messuajankohta ihan varmasti ja sitä kautta saisi ilmaista markkinointia. (Tutkimuksen mukaan ihmiset lukevat pääsääntöisesti jutut, myös tapahtumia koskevat jutut, mutta hyppäävät mainokset yli. Siksi kannattaa saada mieluummin juttu lehteen kuin maksaa isoja summia siitä, että saat mainoksen, joka ei saa yhtä paljon huomiota aamukahvipöydässä).

Aina on vaarana tietysti neulegraffiteissa, että jonkun ajan sisällä joku nappaa graffitin mukaansa kotiin. Suomalaiset (tai ainakin kainuulaiset) ovat tunnettuja siitä, että minkä vain irti saa ilmaiseksi, se otetaan... "aina sille käyttöä löytyy". Sen takia graffiti ei saisi maksaa paljoa, koska "hävikki" tulee olemaan enemmän kuin varmaa. Positiivisena puolena kuitenkin on se, että graffiti olisi käyntikortti, jota harvemmin heitetään pois eilisten lehtien joukossa.

Tavallisuudesta poikkeava mainos on myös sellainen asia, joka huomataan liikenteessä. Kaikki eivät kehtaa kerätä mukaan kaikkea mitä kaupungilla näkevät "lojuvan", mutta kyllähän se pitää ainakin käydä tsekkaamassa. Näin esimerkiksi useampi ihminen saatta pysähtyä lyhtypylvään kohdalle hetkiseksi, jos siinä kirkkaan keltainen neulottu kastemato kiipeää kuin katsomaan mustavalkoisia kopioituja A4 Anttilan ikkunassa...

Kuvan lähde http://baltimorediy.blogspot.com/

Jatkuvuus?

Pidemmän päälle en tiedä onko isku tehokas, mutta kertaiskuna voisi kuvitella sen olevan tehokas. Ensin ihan ilmestyisi muutama graffiti ilman mitään selvittelyjä. "Kuuloluurissa" ihmeteltäisiin (joko ulkopuolisen, asiaan kuulumattoman ihmisen puolesta tai jos haluaa varmistaa, että asiasta puhutaan, eikä jätä mitään sattuman varmaan, markkinoijien tahosta) mitä ihmettä on nämä "sotkut" pitkin kaupunkia. Yhtäkkiä ne lisivät ihan huomattavasti ja mukana on "pesulappu" selvittämässä asiaa tarkemmin. Isot jutut paikallisissa lehdissä, jossa kerrotaan ihmeellisestä ilmiöstä, jota on näkynyt kaupungilla, tarkemmat selvitykset mikä ilmiö on kyseessä ja vielä tapahtumasta tai markkinoijasta. Maksimaalinen mainostaminen ilman suuria rahasummia!

Jotta tätä haluttaisiin käyttää jatkuvana markkinointikikkana, tulisi siinä ehkä olla jokin tekijä, joka saisi ihmiset kiinnostumaan neulegraffiteista kerta toisensa jälkeen. Voisiko olla esimerkiksi VIP-tyyppinen tapaus. Jos joku löytää neulegraffitin, tulee se toimittaa myymälään, jotta saisi esim. 10 euron lahjakortin tms. Näin neulegraffitit palaisivat omistajalleen ja ne voisi piilotella uuteen kohtaan houkuttelemaan uutta asiakasta saapumaan liikkeseen, jolle saataisiin taas antaa lahjakortti, joka takaisi, että saataisiin asiakas käymään vielä yhden kerran.

Lisää inspiraatiota netin uumista

Deputy dog

Marjutin Neuleet: Neulegraffiti

Aamulehti: Poliisi jahtaa yöllistä neulojaa

Otyg - tihutöitä

Kuvan lähde http://knitsea.blogspot.com/

Sunnuntain markkinointitapaus / -tempaus

2010-02-08T10:40:00.000-08:00

Keskustelimme juuri töissä työkaverin kanssa kuinka esimerkiksi Kajaanissa ei oikein onnistunut Kauppakatulaisten yrittäjäien tempaus shoppailusunnuntaista. Siinä virisi juuri idea sitten siitä, miksei esimerkiksi Kajaanissa joko keskustassa tai sitten Petäsenniskassa, jossa on suurinosa sisustus- ja elektroniikkaliikkeistä, järjestettäisi isompaa tapahtumaa sunnuntaille. Nyt kun on kauniita talvipäiviä luvassa voisi kaikki irtolumet aurata isoksi kumpareeksi, jossa lapset voisivat liukua, makkaraa olisi paistettavissa ja kaupat auki. Kenties jotain markkinointitapahtumia, sisustusjuttuja - ja -kiertueita ja sen sellaisia. Isompi tapahtuma, joka houkuttelisi asiakkaita.

Vastaavanlaistahan on Kajaanissa harrastettu kesäisin jo monena vuotena kun on heinäkuussa ollut markkinakatu, joka kyllä vetää porukkaa puoleensa kauempaakin ja houkuttelee ihmiset shoppailemaan. Pitäisikö petäsenniskassakin järjestää jokin samanlainen samaanaikaan tai petäsenniskan oma markkinakatu. Iso parkkinpaikkahan siinä on tarjolla, joten sinne sopisi niin makkaran kuin muikunkin paistajat.

Itse jokunen vuosi sitten ajattelin vähän vastaavanlaista tyynyn kierrätyksestä. Joku liike järjestäisi tyynyn vaihtoviikot, "tuo tyynyt tullessasi, saat xx-euron lahjakortin" tai muuta vastaavaa. Pihalla olisi jokin pomppulinnan tyyppinen pehmustettu linnake, jossa sitten lapset saisivat leikkiä tyynysotaa kierrätyksestä tulleilla tyynyillä. Totta kait suunnitelmassa on aukkonsa, kuten jos jollakin on täitä ja sitten niitä tyynyjä hakataan päin naamaa, mutta hoksasitte mitä ajan takaa.

Kissanpäivät -mainos

2010-01-06T13:31:00.000-08:00

Täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen viime aikoina näytettyn Sammon Kissanpäivät -mainokseen. Eläke kaikilla, kissanpäivät yksillä -teema on yksinkertaisuudessaan niin viehättävä, ettei siitä voi olla pitämättä. Jälleen minun mielestäni vielä parempi esimerkki, miten pienellä budjetilla voidaan saada viesti perille ilman mitään erikoiskikkailuja.

Ne, jotka eivät tiedä, mikä tämä Kissanpäivät -homma on, pyörii mainoskanavilla muutama erilainen spotti, jossa kuvataan kissoja, jotka lekottelevat, nukkuvat, katselevat kaikessa rauhassa maisemia, nauttivat oloistaan. Jossakin mainoksessa kissa makaa selällään ja nukahtaa siinä, toisessa spotissa kissa istuu selällään sohvalla ja nauttii olostaan. Jossakin taisi jopa peräti kuulua kissan kehräys. Sitten tulee teksti "Eläke kaikilla" ja hetkeä myöhemmin "kissanpäivät yksillä".

Täytyy sanoa, että yksinkertaisuudessaan vallan viehättävä. Yksinkertaisuus kunniaan!

John Cleese Gigantin mainoksissa

2010-01-01T04:00:00.000-08:00

Joulun alla on monesti näytetty mainoksia, joissa John Cleese kertoo epätoivoisesta tilanteestaan ollessaan Gigantti -mainoksessa, koska vaimo on putsannut hänet kunnolla.

Ensiksi tuli todella epätodellinen olo, että voiko John Cleese todella esiintyä jossain tuollaisessa halpatasoisessa mainoksessa, jossa mainoskuluissa on kyllä säästetty. Vain tyhjä, ilmeisesti remonttiin menevässä asunnossa parin tuolin, yhden televisiotason, kaukosäätimen, spraypurkin ja kameramiehen kanssa tekemässä mainosta ilman mitään sen kummempaa valmistautumista.

John Cleesen avioero tuntuu jotenkin hyvin kaukaiselta ainakin minulle. En tiennyt edes että John Cleese on eronnut. Puhtaasta mielenkiinnosta minun piti ihan googlettaa asia, jolloin kävi selväksi, että Cleesen vaimo nettosi avioerosta 12 miljoonaa puntaa. Muuten en olisi kyllä asiasta tiennyt tuon taivaallista.

Mainos todellakin herättää kahta erilaista tunnetta. Ensimmäinen oli, että voihan helevetti. Kylläpä piti nähdä todellinen pohjanoteeraus. Sitten rupesin ajattelemaan, että ompas periaatteessa aika loistavia mainoksia. John Cleese varmasti on hyvin katkera vaimolleen avioeron rahapuolesta. Nyt hän saa haukkua vaimoaan koko skandinavian edessä, tai sitten pelkän Suomen edessä, en tiedä onko mainos miten maailmanlaajuinen. Toiseksi kyllähän Cleese varmaan jotakin nettoaa mainoksesta, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, paljonko hän nettoaa. Tekisi mieli melkein sanoa, että Gigantin televisiomainos on loistava pienen budjetin mainos, mutta Cleesen käyttäminen ei kyllä varmaankaan ole kovin edullista...

Jospa tämä menee sarjassamme "paska mainos, mutta muuten ihan hyvä" =D

asiantuntijuuden markkinointia

2009-03-31T00:54:00.000-07:00

Olen pitkään haaveillut mystery shopping- ja asiakaspalvelufirman perustamisesta. Houkutus lähteä jälleen yrittäjäksi on valtava, varsinkin kun mistään ei tunnut löytyvän ihan juuri sellaista työtä mitä haluaisin tehdä.

Olen jo jonkun vuoden pyöritellyt asiasta liiketoimintasuunnitelmaa ja markkinointikeinotkin ovat olleet mielessäni jo hetken aikaa. Ensimmäisenä lähestymisenä yrityksiä kohtaan olen suunnitellut tällaista.

Ennen mainoskirjeiden lähettelyä kävisin kiertämässä tiettyjen alojen liikkeet läpi yhdeltä paikkakunnalta, tässä tapauksessa vaikka Kajaanista. Vertailisin asiakaspalvelua, palvelun nopeutta jne. muita perinteisiä asioita, mitä haamushoppailussa testataan, sen syvemmälle asiasta nyt menemättä. Tekisin taustatyöni hyvin ja sitten lähestyisin jokaista firmaa heidän omalla tuloksellaa.

Liikekirjeessäni (joka olisi tehty Parantaisen oppien mukaan, hyvin simppeli, käsinkirjoitettuine kuorineen ja postimerkkeineen) kertoisin asiakkaalle hänen tilanteestaan. Esim. Kokonaisarvosanaksi asiakaspalvelustanne tuli XX, kun Kajaanin keskiarvo on XX. - - Miten muut kilpailijanne ovat selvinneet? jne... Kirjeessä olisi siis asiakkaalle hyödyllistä tietoa hänen omasta yrityksestään ja jos hän haluaa, hän voi ostaa lisätietoa myös kilpailijoistaan.

Ettei tietysti koko toiminta menisi pelkäksi ongelmien osoittamiseksi, myisin myös ratkaisuja ongelmiin. Jos onglelma on esimerkiksi asiakspalveluasenne, alkaisimme tutkia, miten pystyisimme vaikuttamaan tähän puoleen.

Päässäni ajatus ainakin kuullostaa hyvältä, mutta että toimiiko se teoriassa... sen kun tietäisi.

ammattitaito ja ammattitaidon näyttäminen

2009-03-30T11:39:00.000-07:00

Olen tehnyt useamman vuoden haamuasiakkuuksia paikallisissa tekniikkaliikkeissä. Lähestulkoon aina tilanne on mennyt siihen, että miehelleni selvitetään ydinprosessoreista ja HDMI-liittimistä oikein innokkaasti, koska he tietävät, että minä en kuitenkaan niistä mitään ymmärrä. Tähän asti se on ollut OK, koska puolet porukastamme ymmärtää kerrotun tekstin ja toinen ei.

Tänään oli eri tilanne. Olimme ostamassa isälleni uutta kannettavaa ja päädyimme erääseen paikalliseen alan liikkeeseen. Jälleen kerran minullekin hyvin tuttu myyjä kertoi oikein innostuneessa prosessoreista ja muista todella innokkaasti. Ongelma on vain se, että tietokone tuli vuonna 1940 syntyneelle isälleni, jolla on aikalailla yhtä hyvä tietotekniikka tuntemus kuin minullakin. Pitkin myyntityötä yritin antaa myyjälle pientä porkkanaa, ettei tuplaydinprosessorin suoritusteho kerro meille mitään, että hänen pitää osasta kertoa se niin yksinkertaisesti, että esimerkiksi autoista kiinnostunut ja sen parissa leipänsä tienannut isäni sen ymmärtää. Harmikseni myyjä ei osannut hyödyntää tätä vinkkiä.

Eräässä vaiheessa myyjä lähti tarkastelemaan koneelta jotain ja isäni kysyi minulta, puhuiko myyjä mitään järkevää, pitääkö se paikkaansa, mitä hän puhuu. Jouduin sanomaan, etten todellakaan tiedä ja miehenikään ei ollut suomentamassa meille juuri kuulutamme tekstiä.

Pisteet pitää myyjälle antaa siitä, että kyllähän kuulostaa todella pätevältä Blueray lukijoinensa ja prosessoreinensa, mutta jos asiakas ei ymmärrä, mistä hän puhuu, sillä ei ihan oikesti ole minkään vertaa arvoa. Eräässä vaiheessa minä jouduin suomentamaan isälleni prosessorien sielun elämää vertaamalla sitä moottoriin: mopon moottori vastaan turbodiesel valtatiellä. Todellisuudessa en ymmärrä koneista mitään enkä omista ajokorttia, mutta siinä vaiheessa isäni alkoi hahmottaa tapahtumasta yhtä paljon kuin minäkin.

Isäni oli vielä kaiken lisäksi kuullut, että Stockmannilla on tulossa hullut päivät, joissa myydään Acerin läppäri hintaan 499,-. Isälläni oli siitä muutamia tietoja ylhäällä ja malli, mutta ei tietoja esimerkiksi prosessorista tai USB-paikkojen määrästä. Itse myyjänä aistelin siinä isäni mielialaa ja omaa kiinnostustani ja yritin lukea myyjän mielipidettä. Huomasin isäni olevan kiinnostunut ja sanoinkin myyjälle, että kun myyjä on niin varma, että katsomamme kone oli parempi kuin Acerin kone, hänen kannattaisi nyt tulostaa lista Acerin ominaisuuksista ja ko. koneen ominaisuuksista ja tehdä plus- ja miinuslistaa. Kerta myyjä uskoo niin voimakkaasti markkinoimaan tuotteeseensa, hän pystyy näyttämään myös paperilla, että katsomamme kone oli parempi. - Tätä ei koskaan tapahtunut.

Sanokaamme kuitenkin, että ostimme tämän 599,- maksaneen koneen sen Stockammin 499,- koneen sijaan. Emme edelleenkään tiedä, onko se todellisuudessa sen parempi, emme koskaan päässeet vertailemaan. Ratkaisevaksi tekijäksi isäni kertoi sen, että jos koneelle tapahtuu jotain, hän saa käyttötuen koneelle vuodeksi ja halvemmaksi tulee viedä kone huoltoon Kajaaniin kuin Helsinkiin.

Mitä tästä opimme. Sillä ei ole mitään väliä, miten monta 3 tai 4 kirjaimen yhdistelmää osaat. Jos asiakkaat eivät ymmärrä mitä ne tarkoittavat, saattavat kaupat jäädä tekemättä. Todellinen asiantuntija osaa selvittää vaikeatkin asiat niin, että maallikkokin ne ymmärtää.

Yksi kansa. Yksi koiravaihtoehto - tuohimopsit jyrää!

2009-03-29T23:15:00.001-07:00

Sunnuntaina törmäsin ensimmäistä kertaa Betssonin uuteen "tuohimopsi" kampanjaan. Aivan ihana! Ehdottomasti aivan loistava mainos! Jos joku ei ole vielä törmännyt tähän, kuuluu mainostekstit näin:

"Yksi kansa. Yksi koiravaihtoehto.

Valinnanvapauden aika on vihdoin ohi.

Ulkomailla syntyneiden tai ulkomaalaista rotua olevien koirien ostaminen, omistaminen ja hallussapito sekä niiden mainitseminen kielletään uhkasakon uhalla. Koiraihmisillä ei kuitenkaan ole syytä huoleen. Holhous ja Vapaudenrajoitusvirasto HOURA on valinnut kaikille suomalaisille kaikkiin tarpeisiin sopivan yhden koirarodun. Viraston rahankeruun maksimoimiseksi kehitetty honeckerilainen tuohimopsi sopii metsästykseen sekä lemmikiksi ja on kuin kotonaan myös Etu-Töölössä.

Tilaa omasi, keräämme samalla vanhat lemmikit pois. Lue lisää verkkopalvelustamme

http://www.yksikansayksivaihtoehto.fi/site/index.html"

Mieleeni tulee vääjäämättä Animal Protection Networkin (APN) kampanja, jossa kysyttiin olivatko omistajia väsyneitä koiraansa ja olivat valmiita hyvittämään vanhasta koirasta vähän rahaa koiran rodun ja koon mukaan. (http://www.furexport.se/)

Loistavaa, ihanaa ja hauskaa. Tosin, ei ihan ärtsyä, olisi voinut vieläkin vähän räväkämmän tehdä, mutta kyllä huulet nousi hymyyn kun luin mainoksen.

Ringelmann - efekti

2009-03-26T04:52:00.000-07:00

Tutustuin Parantaisen Jarin johdolla mielenkiintoiseen Ringelmann -efektiin. Tiimityöskentelyssä tiimin jäsenet alkavat samantien jakaa omia vastuistaan ja kenties tehtäviäänkin muille tiimiläisille. Tämän seurauksena työteho ei ole sitä mitä voisi 3 ihmiseltä odottaa, vaan pikemminkin, mitä voisi kahdelta tai kahdelta ja puolelta ihmiseltä odottaa.
Jouduin tutkimaan itseäni ja havaitsin, että tämä itseasiassa on toteutunut myös minun kohdallani. Ollessani jakamassa vastuuta pientavaraosastolla Askossa toisen myyjän kanssa havaitsin, ettei minulla ollut kovin paljoa intoa hoitaa ko. Osastoa. Kaikissa asioissa piti miettiä, mitä toinen vastaava ajattelee asiasta ja onko hänellä valmiiksi joitakin suunnitelmia ja mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Rehellisesti sanottuna sainkin joskus palautetta asiasta, että toinen hoitaa osaston järjestelyä tomerammin kuin minä, minä ennemminkin olin mukana kuorman purussa ja hyllyttämisessä.

Sen sijaan kuin sain oman osaston, matto-osaston hoitooni, tuntui kuin olisin puhjennut kukkaan. Sain ihan itsenäisesti päättää mitä laitoin minnekin esille, mitä tilasin, milloin tilasin. Sain todellakin tehdä (melkein) ihan niin kuin parhaaksi näin. Ja palautteet olivat positiivisia aina esimiehen ja aluejohtajan suusta asti. Olin pääsääntöisesti itse vetovastuussa ja osaston hoito oli vain minun harteilla ja otin täyden vastuun. Toki yläpuolellani oli vielä esimies, mutta en antanut sen häiritä keskittymistäni. Tuntui todellakin, että sain tehdä sitä mitä halusin ja minulla oli valta vaikuttaa työhöni. Lisäksi työn mielekkyyttä lisäsi se, että kaikki muut tuntuivat inhoavan matto-osastoa eikä kenelläkään tuntunut olevan suurta intoa puuttua tekemisiini. Mahtava tunne!

Varmaan aikalailla samasta syystä pidin yrittäjänä olemisesta samoin kun vastuullisista asemista. Vaikka tiimityöskentely on ainakin ollut päivän sana ja osaan kantaa korteni kekoon tiimityössä, olen ehdottomasti parhaimmillani kun saan itse valvoa työtäni ja tuntea stressin ja kiireen painavan harteitani.

Nettikaupat ja bloggaaminen

2009-03-26T01:40:00.001-07:00

Omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksestani johtuen olen innokas sisustusfirmojen etsijä netistä. Harmikseni olen vain usein pettynyt suomalaisten sisustusnettiliikkeiden blogeihin. Onhan se hyvä, että on olemassa foorumi, jossa saadaan esitellä uusia tuotteita ja kertoa milloin olemma paikalla ja milloin emme, mutta se jättää sisustuajan jotenkin kylmäksi. Itse olen todellakin tunneostaja. Jos se tuntuu hyvältä, se miellyttää minua ja pidän sen kertomasta hengestä, ostan sen. Sillä ei ole väliä onko se hyvä vai huono, kallis vai halpa, se on saatava.
Otetaan esimerkiksi hyvin tyypillinen sisustusnettifirma, joilla on aivan ihania tanskalaista ja ranskalaista pientavaa myynnissä, valkean eri sävyjä aina beigeen ja kuluneeseen harmaaseen asti, jotka tuovat aivan ihanan seesteisen, rauhallisen ja romanttisen tunteen. Katselija ihastuu tuotteisiin, vaikka niitä ei ole edes kuvattu oikeassa ympäristössä, vaan valkoisessa toimistossa. Joku silti jää uupumaan ja tavara jää klikkaamatta ostoskoriin.

SE jokin mikä jää uupumaan on se viimeinen naula arkkuun, joka takaa viimeisen klikkauksen ja se on kuva siitä, miten ihanalta se tuote voisi näyttää ihan missä kodissa tahansa. Tunnelma kuvia, kuvia esimerkiksi myymäläesillepanoista tai asiakkaan kotoa, jossa vastaavanlainen tuote on kuvattu.

Suomalaiset sisustusbloggaajat ovat taitavia tämän kanssa. Blogeissa on kuvattu koteja jouluna, keväällä, kesällä, syksyllä. Jokainen uusi askarreltu tuote on kuvattu ja uudet leikkokukat vanhassa maljakossa kuvitettuna. Ranskalaiset blogit ovat mielestäni vielä pidemmällä. Ne huokuvat romantikkaa ja pieniä yksityiskohtia, joita jokainen blogin surffaaja pääsee helposti nappaamaan omaan kotiinsa. Tästä samaisesta syystä olen todella ylpeä nykyisen työnantajani Askon asiakaslupauksesta: Askossa on laatu- ja merkkitietoiselle kodinsisustajalle ajanhenkinen ja kilpailukykyinne mallisto, johon liittyy alan paras palvelu, helppo ostaminen ja toimitusvarmuus.

Helppo ostaminen! Alan paras palvelu! Mitä kaikkea nämä pitävät sisällänsä? Se ei ole vain sitä, että otetaan kuvat tuotteista ja laitetaan ne nettiin. Ideat eivät maksa mitään yrittäjille eikä asiakkaille. Jos asiakkaat alkavat oppia, että kaikki voidaan saada yhdestä paikasta, eivät he enää välttämättä lähde etsimään niitä muualta, vaikka kuinka helppo netissä olisi vertailla vastaavanlaisia tavaroita. Itse olen havainnut tämän samantyyppisen tilanteen jo parikin kertaa. Ensimmäinen kerta oli kun etsiskelin itselleni uutta päiväpeitettä ja verhoja makuuhuoneeseen. En millään jaksaisi enää oman työvuoroni jälkeen lähteä kiertelemään kauppoja etsien verhoja, joten mieluummin etsin ne verkkokaupoista. Surffalin pitkään Elloksen, Anttilan ja Jotexin sivut läpi ja minulla oli jokaisen ostoskorissa jotain, yhdestä löysin verhot, toisesta päiväpeitteen. Kun aloin miettiä, että pitäisi juosta postissa useamman kerran hakemassa ja palauttamassa paketteja, päätin tilata kaikki vain yhdestä firmasta, säästin itseltäni edestakaisin ramppaamista. Jouduin tinkimään ajatuksesta, joka minulla oli, mutta säästinpäs vaivaani (sehän maksaakin niin paljon... =D). Toinen esimerkki oli Amazon.com ja Amazon.co.uk. Sama firma, mutta eri manner. Jenkkilässä kirjat olivat halvempia, mutta Britteissä näytti aluksi postikulut olevan halvemmat. Olin aluksi tilaamassa toiset kirjat USAsta ja toiset Uksta, mutta kun havaitsin Ukn postikulujen olevan itseasiassa kalliimpia kuin USAsta, tilasin kaikki kirjat mieluummin sieltä. Joissakin kirjoissa saattoi tulla kyllä takkiin, mutta on mukavampi ”keskittää” ostokset yhteen paikaan, jolloin ei tarvitse miettiä, mitä on hankittu mistäkin, pysyn itse paremmin perässä.

Samaisesta asiasta itseasiassa luin juuri tänä aamuna Jari Parantaisen Pölli Tästä 2:sta. Parantainen kertoo kappaleessa 12 ”Kannattaako tarjouskilpailu voittaa?” samanlaisesta tilanteesta. Siteeratakseni Parantaista

”Samoihin aikoihin tapasin kansainvälisen it-konsulttifirman myntijohtajan. Hän kertoi, että mikäli tarjous tulee puun takaa yllättäen, he eivät osallistu tarjouskilpailuun lainkaan.
Miten kummassa joku voi suhtautua noin ylimielisesti bisnesmahdollisuuteen, jonka asiaks kantaa hopealautasella myyjän nenän eteen?

Pomo perusteli oudon päätöksen niin vastaanpanemattomasti, että olen siitä saakka toiminut aivan samoin.

Kun pöydälleni ilmestyy tarjouspyyntö, sen taustalla on jokin kolmesta vaihtoehdosta:

1. Asiakas on jo päättänyt toimittajan. Nyt hän vain tarvitsee sähköjäniksiä, joiden avulla hän kiristää valitsemansa tarjoajan hinnan kohdalleen (lue: tarvittaeessa jopa tappiolliseksi).

2. Asiakas on päättänyt tilata juuri sinulta. Mutta siinä tapauksessa olet itse ollut määrittämässä tarjouspyynnön sisällön. Kenenkään muun kuin oman yrityksesi on hyvin vaikea täyttää tarjouspyynnön vaatimuksia.

3. Kyseessä on aito tarjouskilpailu.

Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä harvinaisemmiksi olen huomannut kolmannen kohdan tilanteen. Tarjouskilpailu on hyvin harvoin aito ja puolueeton – väittivät ostajat mitä tahansa.

Asiakas saattaa itse ajatella, että hän valitsee toimittajan kylmästi ennakolta määrittämiensä kriteerien perusteella. Todellisuudessa ihmiset eivät tee juuri mitään järkiperustein. He vain perustelevat niiden avulla päätöksiään sekä itselleen että muille. ” (Anteeksi Jari, että plogioin jutustasi yli puolet, tässä välissä Jarille ansaittu mainos, käykää immeiset ihmeessä lukemassa Pollitasta.fi blogia)

Jos asiakkaat oppivat, että yhdestä paikasta saa parempaa palvelua kuin toisaalta, usein he päätyvät parempaan palveluun kuin muutaman euron kitsailuun. Nettifirma, josta saisi sekä ideat että tuotteet olisi yhdistelmä, joka huokuisi asiantuntevuutta ja laatua sekä idearikkautta, joka varmasti vetoaa asiakkaisin ja näkyy lopputuloksena yrittäjän kassassa.

Tietääkö asiakas tarjouksen todella olevan tarjous? Miten sen tietää jos ei kerrota?

2009-03-26T01:38:00.000-07:00

Kun ostimme nykyisen automme oli meidän otettava vakuutukset autoon rahoittavasta laitoksesta eli Nordeasta. Nyt siitä hetkestä on kulunut jo tovi ja meitä tavoitteli Nordeasta myyntineuvottelija. Hänen tarjoamansa uusi vakuutus on kuulemma päivitetty versio meidän nykyisestä ja kuullemma halvempikin. Tarjouksessa on komeasti oikein lihavoitu otsikot alennettu vuosimaksu ja sen alla lukemia, joiden pitäisi todistaa sen olevan halvempi kuin meidän nykyinen.

Rehellisesti sanottuna itse en todellakaan muista paljonko vakuutusmaksuni on tällä hetkellä, mutta jos suuntaa kysytään, sanon että paljon. En minä katsele kokonaissummia, lyön eräsumman vain pankkisivuille ja sinne menee rahat, en ole ajatellut asiaa sen enempää. Nyt minun pitäisi sitten löytää joko lappu tai etsiä jostain paperit, jotka todistaisivat tämän uuden 618,68 euron olevan edullisempi kuin vanha.

Vaikka säästetty raha on aina hyvä kannuste vaihtamaan, miten myyntiedustajat voivat olettaa, että asiakas uskoo tarjouksen olevan edullisempi, jos hänelle ei sitä todisteta. Voin olla hyvinkin pahasti väärässä, mutta jos vakuutukseni on Nordeassa, eivätkö he saisi yhtä tulostetta ulos, josta minä pystyisin näkemään nykyiset maksuni ja vertaamaan sitä uuteen laskelmaan. Aina on tietysti olemassa mahdollisuus, että myyntineuvottelijat tietävät, että uusi tarjous on epäedullinen joiltain muilta kohdin, mutta jos epäedullisuus ei ole maata järisyttävän iso, on usein asiakkaat valmiita tinkimään jostain jos he vain tietävät totuuden. Asioiden salaaminen saa heidät ajattelemaan, mitä muuta heille ei kerrota.

Lyhyesti sanottuna: Mistä minä tiedän mikä on edullisempi, ellei minulle todisteta sitä. Sen sijaan edustajalle se tuli kalliiksi, koska ei saanut uutta käännynnäistä. Tarjouksia laatiessa on hyvä muista laittaa todellakin sen lähtökohta, jotta asiakas tietää saavansa mitä tilaa.

En ole keksinyt pyörää uudestaan, olen vain oppinut sen käyttötarkoituksen

2009-03-26T01:35:00.000-07:00

Rakastan sitä tunnetta, kun huomaan ymmärtäneeni jotain uutta. On olemassa oppimista ja sitten on olemassa Oppimista. Koulussa voi opetella sanalistoja ja muistisääntöjä kuinka paljon tahansa, mutta vasta sitten kun todella on sisäistänyt ajatuksen todella, tulee se ihana Ahaa-elämys, joka voittaa lähes kaikki muut tunteet.

Aloitin aamulla kuuden aikaan lukemaan Robert Scoblen ja Shel Israelin kirjaa Blogit ja bisness Yritys 2.0 (Naked Conversations: How Blogs Are Changin the Way Businesses Talk with Customers, Basam Books 2006) ja heti ensimmäisenä Teemu Arinan kirjoittamassa esipuheessa minulle välähti.

Suoraan lainatakseni kirjasta sivulta 10 ”Verkkoa satunnaisesti selaava lukija ei aina välttämättä erota aitoa blogia markkinointihenkisestä imitaatiosta. Esimerkkinä mainosblogista mainittakoon Café Picnic -ravintolaketjun näkyvästi mainostama ”Millan blogi”, jossa kolmekymppinen milikuvitushahmo Milla kirjoittaa elämästään – ja Café Picnicistä joka toisessa viestissä. Picnicin logon sivuilta löytää vasta selattuaan aivan alalaitaan asti. Murto-osalla kampanjan markkinointibudjetista olisi varmasti saatu mukaan aivan oikea Milla, joka olisi voinut toimia yhtiön ja sen asiakkaiden välillä luotettavana keskustelukumppanina vuosikausia.”
Kuten sanoin, en keksinyt pyörää uudelleen, vaan opin sen käyttötarkoituksen. Eikö olisi helpompaa nostaa yrityksen sisältä joku kirjoitustaitoinen tai muuten vain avoin ihminen oman ketjunsa kasvoiksi. Oikea Milla kertoo oikeasta elämästään (tietysti olettaen, että tämän Millan oikea elämä on julkaisukelpoista) ja saa bloggauksestaan palkaksi lisänsä. Miksei se olisi myös joku vakituinen asiakas, jolle luvataan maksaa palkkionsa rajattomana määränä lounaita tms.
Kun Suomen Tivoli pysähtyi vielä Varkaudessa, oli tivolimiehet aina mielissään vieraillessaan varkautelaisessa kioski-grilli-baarissa eli KGB:ssä. KGB:n omistaja lupasi aina miehille ilmaiset ateriat, jos he laittoivat KGB:n mainostarrat autoihin, kontteihin tms. näkyviin paikkoihin. Miehet kiertivät Suomen aina Etelä-Suomen Pohjoiseen Tornioon ja Rovaniemeen asti, ja mainostarrat kulkevat mukana. Blogit pääsisivät viemään tämän ajatuksen vielä paremmin ja tehokkaammin ihmisten tietoisuuteen.

Milla kertoisi pukeutumisistaan, elämästään, baareissa käynnistä, elämän menosta ja siellä missä Millakin on on menossa aina mukana... noh, vaikka Café Picnic.

Miten hyvin tämä sama ajatus kävisikään esim. Kännykkälanseeraukseen. Voin olla myöhässä, voipi olla jo tehtynä, mutta ajatus siitä, että Nuoren Naisen taskussa kulkee Nokialainen, jolla pystyy surffaamaan, kuuntelemaan musiikkia, ottamaan kuvia, puhumana, keskustelemaan, käymään videokeskusteluja... Ja erityisesti että se olisi aitoa. Olkoon nyt vaikka Tiina, joka saisi kännykkänsä lanseerausvaiheessa käyttöönsä ja saa blogata siitä ja sen kulkeutumisesta mukana elämän menoissa.
,

Mitä muuta? ABC, Mäkkäri, automerkit Opelit, Bemarit, Audit, Farkut, Isommat vaatemerkit kuten Hennez & Mauritz, MP3:t, käsilaukut... Mikä mahtava mahdollisuus! Kun kerran tarinat myy, tarina oikeasta elämästä pitäisi siis olla oikea myyntivaltti.

Mitä se käytännössä maksaisi yritykselle? Se nyt varmasti riippuisi diilistä. Nuorelle tytölle jonkinlainen diili HenkkaMaukan vaatteista saattaisi olla todella mukava palkkio sen lisäksi, että hänen blogistaan tulisi samalla kuuluisuus, kun firma linkittäisi sen markkinointiinsa. Nuorelle miehelle Nokialainen ja siihen jonkinlainen bonuspaketti, jolla pystyy latamaan musiikkia kuukauden ajan veloituksetta ja tekstareita jne. Voisi olla aika mukava lisä Nokailaisen päälle. Tämä koskisi tietysti määräaikaisia blogituksia. Vakituisella bloggaajalla voisi olla esim. freelancer -palkkio tai ihan jonkinsuuruinen palkka ko.firmasta, joka pitäisi sisällään esim. tietyn määrän yrityshenkisiä bloggauksia kuukaudessa. Laski sen oikeastaan miten päin tahansa, halvemmaksi se silti tulisi kuin markkinointifirman jatkuva työskentely markkinointiprojektin kanssa. Riippuu tietysti siitä, mitä bloggaajalle luvataan...

Lyhyesti sanottuna: Sissimarkkinoinnissahan on ajatuksena käyttää ilmaisia tai hyvin edullisia keinoja hyödyksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Elämän läheiset blogit ovat hyvinkin sitä itseään.

Blogin kommentit sissimarkkinoinnissa

2009-03-26T01:32:00.000-07:00

Mikä on yksi parhaista tavoista tavoittaa kaikki alastasi kiinnostuneet netinkäyttäjät? Minulla on yksi, mutta se vaati hiukan vaivan näköä.

Ottakaamme esimerkiksi vaikka pienen nettilankakaupan. Parhaiten netissä tavoittaa käsityönharrastajat heidän blogiensa kautta. Jokainen blogin pitäjä varmasti käy tsekkaamassa blogiinsa jätetyt kommentit ja jos kommentiin on jätetty vielä nettsivu, käyvät he vielä katsomassa ne ja antamassa todennäköisesti vastapalautetta. Samoin muut blogin lukijat, jotka lukevat myös kommentit voivat olla kiinnostuneita, mitä kommentin jättäjä itse tekee.
Kommenttia voi olla kahdenlaista. Se voi olla ihan normaali pieni markkinointi-iskuksi suunnattu kehu tai kommentti toisen tehdyistä töistä ja siitä linkki omalle nettipuodin sivulle, mutta itse olen puhtaan keskustelun kannalla. Jos nettikaupan pitäjä vain itse viitsii pyörittää vielä nettiblogia, on oletettavissa, että nettisivuilla tullaan käymään puhdasta keskustelua siellä kävijöiden kesken. Jos nettisivut ovat asiapitoisia,eikä vain markkinointihenkeen tehtyjä, houkuttaa se lukijoita palaamaan uudelleen ja uudelleen. Blogin pitäjät antavat myös toisilleen tunnustusta, joka taas saa muut lukijat taas käymään. Rehellisyys ja avoimuus sekä erityisesti vaivannäkö on niitä ominaisuuksia, jotka maksaa takaisin. Niinhän se sananlaskukin taitaa mennä, ettei onneen ole helppoa tietä.

Myös Parantaisen Jari on puhunut tässä Pölli Tästä 2 -kirjassaan (kappale 19 Sissin sähköposti). Bittitila ja merkit eivät maksa markkinoijalle mitään, mutta esimerkiksi nettisivuilla niitä saattavat käydä lukemassa kymmenet elleivät sadat. Ajan saatossa blogien vierailijat lasketaan tuhanissa. Kaikki nämä ovat potettiaalisia kävijöitä myös kirjoittajan omilla nettisivuilla ja jokainen kävijä on potenttiaalinen asiakas.

Kuten sanottua, järjestelmässä on tietysti se paha puoli, että se ottaa aikansa. Markkinoijan on itse etsittävä asiakkaansa ja potenttiaaliset kävijät ja viljeltävä omia yhteystietojaan, jotta se olisi helposti vain yhden klikkauksen päässä lukijoilta, mutta kun saa jalan oven väliin, alkaa se pieni rako kasvaa isommaksi oven raoksi käviöjiden kasvaessa. Nettiyhteiskunnassa on aivan normaalia, että pieni asia kasvaa ilmiöksi yhdessä yössä, mutta sen pohjustus vaatii aikansa.

Onko halpaa ja hyvää?

2009-03-10T04:35:00.000-07:00

Ehkä. Muttei halpaa ja parasta! Mieleeni tuli vanha työpaikkahaastattelu muutaman vuoden takaan. Siinä elämän vaiheessa olin jo työskennellyt noin vuoden R-kioskilla, noin puolitoista vuotta Citymarketin kassalla ja noin kaksi vuotta Maxi makasiinissa. Hain paikalliseen pieneen markettiin töihin ja haastattelija kysäisi osaisinko hyllyttää tavaraa. Helppo homma, kyllä. Osasinko Kassatoimminnot. Kyllähän nekin sujuivat kuin vettä vain. Entä osasinko Veikkauspelit. No totta kait, kysy mistä lajista tahansa. Haastattelija näytti todella tyytyväiseltä (naishaastattelija, jos lisään pienenä sivulauseena). Neljäs kysymys oli sitten odotetusti palkka ja vastasin TES:n mukainen sen hetkinen 9.11/tunti. Rouvashenkilö vastasi ihan suoraan, että aivan liian kallis, et saa paikkaa. Olin hiukan hämmentynyt. Isäni totesi, että jos olisi ollut mieshaastattelija, miehet olisivat osanneet antaa arvoa osaamiselle ja palkanneet heti.

Jälkikäteen olen miettinyt hyviä ja huonoja puolia tästä asiasta. Kyllähän tämän ymmärtää, kun on pienestä kaupasta kysymys: menoja rukataan niin alas kuin mahdollista, mutta heidänkin tilassaan tiesin, että kiire olisi saada mahdollisimman heti joku aloittamaan. Tässä tapauksessa minä olisin ollut vain talonsääntöjä opettelua vaille valmis tekemään työtä, jota olin tehnyt jo viisi vuotta.

Toisaalta vaa'assa kummitteli ajatus siitä, että olenko jo "ylikoulutettu". Meidänkin piirissä asiasta on puhuttu jo jokunen vuosi, kun ystävät hankkivat koulutuksia koulutusten perään ja yhtäkkiä törmäävät tilanteeseen, että ovatkin liian päteviä. Lisäksi takaraivossa kummittelee jostakin lukemani ajatus, etteivät yritykset halua palkata kaikkea osaavaa ja kaiken tietävää, vaan haluavat ostaa potenttiaalin, jota pystyvät sitten muokkaamaan oman muottinsa mukaiseksi ja omiin tarpeisiin sopivaksi.

Tarvitseeko edes ihmetellä, jos ihmiset tuntevat työnhaun niin vaikeaksi. Taitaa todella pitää paikkaansa, että tieto lisää tuskaa.. :D

Extra maili

2009-03-10T02:05:00.000-07:00

Suorassa asiakaspalvelussa olen huomannut miten paljon asiakkaille merkitsee, että myyjä ajaa asiakkaan etua. Se ei välttämättä juuri sillä hetkellä ole se kannattavin teko, mutta se pitkällä juoksulla tuo todella suuria tuloksia.

Työni kautta tunnen montakin myyjää, jotka ovat todella hyviä myyjiä myymään sillä hetkellä tuotteita, mutta ajatus on se, että nopeasti tilanteeseen ja nopeasti ulos. Omaa aikaa ei pistetä siihen pätkääkään eikä uhrata ajatusta. Itse omaan osittain tämän ajatuksen myös työaikana, mutta sitten tulee ajottain tilanteita, joista vain haistaa, että tähän kannattaa uhrata hiukan myös omaa aikaa ja vaivaa.

Olen monesti saanut työnantajaltani palautetta, etten saisi viedä töitä kotiin tai uhrata omaa aikaani hommatakseni jotain tiettyä tuotetta asiakkaalle. Silti kaikki nämä asiakkaat, joille olen tehnyt jonkin pienen palveluksen, ovat tulleet takaisin jopa yli 20 kertaisella rahamäärällä.

Esimerkki 1 on oiva esimerkki juuri tällaisesta. Kävin noutamassa eräälle asiakkaalle alehintaisen kruunun toisesta ketjumme myymälästä, koska ketjussa on tiukka määräys, ettei tuotteita siirrellä myymälästä toiseen. Eräänä vapaapäivänä kävin noutamassa tämän lampun asiakkaalle ja sain hänestä samalla erityisen hyvän tutun. Hän kävi aika ajoin aina katselemassa mitä meillä oli tullut ja mitä uutta oli tiedossa. Kun asiakkaalle tuli tarve hankkia uusia kalusteita kotiin, oli hänellä valinnan varana joko kilpailija tai me ja hän päätyi saamansa hyvän palvelun takia meille. Lampun hinta oli 175 euroa ja hänen seuraava ostoksena oli 4000 euroa. Kukaan muu myyjä meidän myymälästä ei olisi tehnyt tätä pientä reissua, jolloin tilanne olisi ollut, että olisimme menettäneet tämän myynnin kilpailijoillemme. Kainuun alueella tuollaisen kokoisen myynnin menettäminen tuntuu.

Toinen loistava esimerkki on palkattomat ylityöt. Myymälämme menee kuudelta kiinni ja monesti on tilanne, että työssäkäyvät perheelliset pääsevät vasta niihin aikoihin liikenteeseen tarhahakujen ja ruokailujen jälkeen. Olen havainnut, kuinka joskus myyjät saattavat yrittää ohjata asiakasta palaamaan uudelleen asiaan seuraavana päivänä, mutta todellisuudessa se ei välttämättä ole yhtä yksinkertaista asiakkaalle. Jos havaitsen, että asiakas on tilanteessa, että liikkeelle lähtö ei ole niin yksinkertaista, mielelläni jatkan itse päivääni sen verran, että asiakas saa mieleisensä ratkaisun asioille. Lauantaisin menemme kello 15 kiinni, mutta tapasin juuri ennen sulkemista erään asiakkaan, jolla on juuri vastaavanalainen tilanne kotona. Hän oli jo useamman kerran käynyt katselemassa nojatuoleja, mutta hänen miehensä ei ole ollut kotona. Viimein lauantaina hän sai myös miehensä mukaan ja jatkoimme nojatuolien katselua. Sulkemisaikaan he rupesivat hätäilemään, että pitääkö heidän lähteä. Totesin vain, että älkää edes vilkaisko kelloa, kyllä me pystytään vielä jatkamaan suunnittelua. Päivä jatkui 45 minuutilla, mutta se palkittiin maanantaina kun pienen valmistusvarmistuksen jälkeen asiakas osti 2500 euron sohvan kahden noin 700 euron nojatuolin sijaan. Sanoisin, että sain hyvät korvaukset ylityöstäni eikä se edes maksanut työnantajalleni mitään.

Mielestäni on aivan naurettavaa vaatia henkilökunnalta, että "älä pistä tähän omaa aikaasi" tai että "älä tee ylitöitä, koska ei siitä makseta sinulle". Ammattitaitoisella myyjällä on nenä kohdallaan havaitessa, että mikä tuottaa tulosta ja mikä ei. Ainakin itselläni on. Luotan omaan vaistooni ja ainakaan vielä se ei ole pettänyt minua.

Niin ja mikä mielestäni tärkeintä. Suomalainen vaatimattomuushan on kaunista, mutta en ole vielä huomannut asiakasta, joka ei olisi ollut iloisesti yllättynyt siitä, että olen sanonut, että "tein tämän tuossa vapaapäivänäni sunnuntaina, pistin vähän omaa aikaani, että sain parhaimman tuloksen". Kun asiakas näkee, että myyjä on valmis näkemään vaivaa hänen edestään, on hän otettu ja ymmärtää, että tässä myymälässä ja tämä myyjä ajaa hänen asiaansa.

Se maksetaan takaisin moninkertaisesti, ei vain rahassa, vaan myös palautteissa mitä tulee takaisin ja mitä kulkeutuu myös muille asiakkaan ystäville.

tietopääoman merkitys kilpailutekijänä

2008-08-20T12:13:00.000-07:00

Käytännössä ei voi mennä sanomaan mekaanisen, orgaanisen ja dynaamisen yritysympäristön välillä, mikä saa aikaan parhaimman tuloksen yrityksen välisissä kilpailuissa. Kaikki ovat paikallansa ja toimivia toimintaympäristöjä mutta vain sillä edellytyksellä, että ne toimivat. Mikään toimintamalli ei auta kilpailussa eteenpäin, jos ne eivät toimi.

Mekaanisessa yritysympäristössä, tai organisaatiokulttuurissa, kuten se myös ehkä paremmin tunnetaan, on omat vahvat puolensa. Usein työ on lajiteltu hyvin pieniin, yksinkertaisiin toimintoihin, jotka on helposti hallittavissa. Hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi kaupan kassa. Työ on hyvin tarkasti rajattua ja yleinen ajatus on se, että kukin tekee sen työnsä, mikä päivän aikana tulee eteen ja se siitä. Jos joku alkaa luistaa tehtävistään, voi yhteisön paine pakottaa kassahenkilön takaisin tehtävän ääreen, jolloin taas luottamus palautuu, työtoverit voivat luottaa siihen, että jokainen tekee oman työnsä. Päivä alkaa, kassat auki, päivä päättyy, kassat kiinni. Rahastusta ja seuraava. Hyvin mekaaninen, helposti muille opetettavissa oleva, Jari Parantaisen oppien mukaan loistava tuotteistettava tuote. Peruskassatehtävät ovat sellaisia, joita tarjoaa jokainen kauppa, sinänsä ei mitään erityistä kilpailutekijää siinä.

Mielenkiintoisen lisän asiaan tuo, kun ajattelee mitä voisi seurata, jos perusmekaanista tehtävää höystetään hiukan esimerkiksi orgaanisella ajatuskulttuurilla. Koska peruskassatoiminnot ovat helposti opeteltavissa, ei ole käytännössä ole vaikea tehtävä saada kaikilta samanlaatuista asiakaspalvelua kassalta. Käytännössä sen takia, että Peter F. Druckerin mukaan kirjassaan Johtamisen haasteet on helpompi saada ihmisestä keskinkertaisesta osaajasta mestaria kuin täydestä osaamattomuudesta keskinkertaista. Tulisi siis vahvistaa sitä, mikä jo osastaan eikä opettaa keskinkertaisia taitoja ihmiselle, jolla ei ole pohjaa. Siispä pohdimme vain käytännössä tasolla. Käytännössä kaikilla on hyvä mahdollisuus saada samanlaatuista palvelua oli minkä marketin kassalla tahansa. Mutta miten vaikeaa on saada keskivertoisesta, normaali standardisesta asiakaspalvelusta loistavaa.

Edellä mainittu ajatus ei ole käytännössä edes vaikeaa. Kun perustaidot ja osaaminen on annettu mekaanisen organisaatiokulttuurin pohjalta, on opeteltu perustoiminnot, hahmoteltu, mistä on kyse ja opittu perusalkeet, on helppo kasvattaa siitä loistavaa asiakaspalvelua, jos vain henkilöstä itsestään löytyy sisäistä orgaanista ajatusmallia, henkilöstä puhuessamme voisimme puhua sisäisestä kehittymisen halusta. Jos mekaaninen toiminta kassalla on ”kiitos” ei ole suuri askel siitä edistyä ja kysyä päivän kuulumisia tai kommentoida esimerkiksi säätä vieraallekin ihmiselle. Näin yksi ihminen, yksi työntekijä pääsee kehittämään oman yrityksensä kilpailukykyä.

Todellisuudessa tämä toimintamalli ei ole näin yksinkertainen. Yksi työntekijä voi olla muutoksenhaluinen ja kehittää omaa osaamistaan, kehittää omaa ympäristöään ja antaa asiakkaille loistavaa asiakaspalvelua. Tämä yksi työntekijä on silloin osa kilpailukykyä ja kilpailutekijää kauppojen välisessä taistelussa. On kuitenkin vaarana, että organisaation sisäinen kulttuuri pilaa yhden hyvän aikeen kehittää omaa organisaatiotansa.

On käytännössä havaittu tosiasia, että kun mekaanisessa työympäristössä havaitaan muutoksia, niihin suhtaudutaan hyvin usein vastahakoisesti. Pitkäaikaiset työntekijät ovat oppineet toimintamallit, joilla voidaan mennä läpi siitä mistä aita on matalin ja kun joku tulee näyttämään mallia, että asiat voidaan tehdä näin, voi kanssatyöntekijät alkaa kohdistamaan painetta muutoksenhaluista kohti. Tällöin ympäristön paine voi johtaa siihen, että ajaudutaan takaisin samoihin mekaanisiin toimintatapoihin ja menetetään orastava kilpailutekijä. Tällaisissa tapauksissa organisaation johdolla on suuri merkitys. Jos johdolla on halua saada etu kilpailijoihin nähden, tulisi tällaista vähän resurssia vaativaa, kilpailuetua parantavaa toimintaa kannustaa. Usein kylläkin käy niin, että yhteisön painostus peittää allensa alkavan muutoksen ennen kuin se ehtii kantautua johdolle asti. Voi käydä myös niin, ettei johto välttämättä osaa hahmottaa toiminnan merkitystä tai että vastarinta on niin voimakasta, ettei johdolla ole halukkuutta vastarinnan kitkemiseksi. Mekaanisen järjestelmän heikkous onkin siinä, ettei organisaatiossa ole kiinnostuttu yksilön osaamisesta vaaditun osaamisalueen ulkopuolella.

(Tähän loppuu käytännön ajattelun virallinen osuus, seuraava on vain teoriaa, jonka pohjalta sitten muokkailen lisää itsenäistä ajattelua..)

Orgaaninen yritysympäristö sen sijaan tähtää jatkuvaan hallittuun kasvuun ja joustavaan muuntautumiskykyyn. Laatukriteereiksi ei riitä mekaanisen tavoin tasainen ja muuttumaton laatu, vaan sen on kyettävä osoittamaan kehittymiskykynsä käytännössä. Laadun takaa kehityksen jatkuva tasapainoinen hallinta. Yrityksen on kyettävä jatkuvasti arvioimaan omaa toimintaansa ja pystyttävä parantamaan sitä. Näin jatkuva laadun tarkkailu lähtee organisaation sisältäpäin.

Orgaaninen toimintaympäristö on hyvin vaikea kopioida toiselle ihmiselle. Mitä korkeampi asiantuntemus ja ammattitaidon taso on, sitä voimakkaammin toimintaa ohjaa epälineaarinen ajattelu eli loppupelissä toimintaa ohjaa intuitio ja kokemuspohja, jotka pohjautuvat teorian ja faktatiedon vahvaan tuntemukseen. Usein on hyvin hankala selittää ja opettaa lyhyessä ajassa uudelle ihmiselle kaikki se, mitä asiantuntija on ehtinyt oppia monen vuoden aikana. Parhaiten tällaista piilevästä tiedosta, ekspliittisestä tiedosta, tulee organisaation omaisuutta vai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Epärationaalista, vaikeasti perusteltavasta, tacit-tiedosta tulee organisaation omaisuutta vain tekemisen ja puhumisen välityksellä. Vahvaa kokemuksen tuomaa tietoa ei voi perustella, sen voi vain oppia.

Viimeinen, dynaaminen yritysympäristö, koostuu usein kahden erilaisen yrityksen yhteistyöstä. Nykyään monet erilaiset yritykset saattavat alkaa tehdä yhteistyötä ilman yritysfuusiota ja tällöin luodaan uutta tietoa sen sijaan, että hyödynnetään vanhaa, olemassa olevaa osaamista. Tällaisten projektien ja yhteistöiden päätavoite on yleensä saada aikaan uutta tietoa tai esimerkiksi uusi tuote markkinoille. Dynaamisessa ympäristössä joudutaankin usein kohtaamaan paljon tietämättömyyttä ja ennakoimattomuutta. Vaikkakin vanhasta tiedosta on apua, pääpaino on kuitenkin synnyttää uutta tietoa ja hylätä mahdollisimman paljon vanhoja ajattelumalleja. Uutta tietoa ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan se perustuu pitkälti alitajuiseen tietovarastoon. Intuitio on tärkeä tiedon muoto aina kun synnytetään jotain uutta. Orgaaniseen yritysympäristöön verrattuna dynaamisessa yritysympäristössä pyritään tekemään valtavia kehitysharppauksia pienten askeleiden sijasta.

Dynaamisen yritysympäristön välttämätön kehitysvaihe on kaaos. Kaaos tarkoitta spontaanisuutta, paljon avoimuutta ja informaation vaihtoa. Informaatio kulkee ristiin rastiin ja ihmiset liittyvät toisiinsa yhteisten intressien vetäminä. Informaatiokulun on oltava tarpeeksi spontaania, jotta kaaosta kyetään tuottamaan. Vain kaaoksen kautta voidaan luoda uutta tietoa.

--- helkkari.. vasta nyt hokasin että mä olen kirjoittanut asian vierestä... Muuttaakko otsikko eseeseen uusiksi, vai muuttaako tekstiä... Opiskelijan ikuisia ongelmia...

Nuoret johtajat ja vanhat tavat

2008-08-12T12:16:00.001-07:00

Olen tuossa monta viikkoa jo miettinyt, miksi ihmeessä vanhat työntekijät käyvät nuoria esimiehiä vastaan.

Muutos johtajuuden kannalta olen tietysti opiskellut muutosjohtajuutta ja sen vastarintaa ja oppinut sen, että muutos voi joidenkin mukaan olla pahasta ja sitä on vastustettava kynsin ja hampain ja olen oppinut elämään sen kanssa, että jotkut eivät hyväksy uusia toimintatapoja sen takia, että muutos on vieras, joskus jopa uhkaava ja sitä vastustetaan juuri siitä syystä, että vanha tapa on tuttu ja turvallinen, mutta silti se ei vastaa minulle kysymykseen Miksi?

Onko taustalla syynä kateus tai katkeruus. Johtuuko kaikki siitä, että ajatellaan, että minäkin olisin voinut tehdä nuita hommia, miksi en hakenut. Kenties jotkut vetoavat siihen kuuluisaan lauseeseen esimiehen asemasta "kusitolppana", mutta osaisiko taustalla olla silti jonkinlainen katkeruus siitä, ettei itse ole asemassa.

Leikitään jossittelulla. Jos nykyinen alainen olisi hakenut ko. paikkaa nykyisen esimiehen kanssa, eivätkä olisi saaneet, olisiko vastustus suurempi vai pienempi. Ei olisi enää jossittelua, että jos minä olisin hakenut, olisin minä päässyt. Nyt tiedetään, ettei päässyt. Olisiko siihen tilalle tullut katkeruus "miksi tuo on tuolla paikalla vaikka minä olisin ilmiselvästi parempi". Onko tämä pahempaa katkeruutta kuin aikaismpi jossittelu.

Eniten kuitenkin kiinnostaisi tietää, mikä on motivaationa toiminnan takana. Onko taustalla halu päästä esimiehestä eroon ja saada uusi esimies, mutta mitä se todellisuudessa hyödyntää, koska suurella todennnäköisyydellä sama tulee toistumaan myös uuden esimiehen kohdalla. Vai onko tavoitteena nousta itse esimieheksi, kun tarpeeksi korostaa toimessa olevan esimiehen virheitä, jolloin kritisoija itse näyttää paremmalta vaihtoehdolta.

Suomeksi sanottuna: Miksi ihmeessä ja minkä takia ja vielä miten sen saa loppumaan?

Ensimmäinen sivu

2008-07-17T12:09:00.000-07:00

Olen harrastanut "bloggailua" jo jonkin aikaa erityisesti käsitöiden parissa blogissani Karannut silmukka, mutta yhden asian olen huomannut ja se on se, että jos käsityöblogiin alkaa laittaa jotain muuta aiheeseen kuulumatonta, lukijat häviävät aika nopeasti. Jännä juttu, hmh...

Yritän saada paperini ulos "kohtuullisen ajan sisällä" ammattikorkeasta. Pyrin tekemään mahdollisimman paljon itsenäisesti esseitä tekemällä, mutta ongelmana on vain se, että kun on blondi ja joskus hiukan naiivikin, voi joskus jokin olennainen asia jäädä huomaamatta. Siksi päätinkin raapustella sivun laitoihin tekemäni merkinnät näkysälle julkisesti, jotta niitä saisi kommentoida, osoittaa, missä olen väärässä tai jalostaa asiaa eteenpäin. Saisin uutta ajattelun aihetta ja uutta näkökulmaa.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleeni tuli Johtamisen uudet suuntaukset -esseetä kirjoittessani asia henkilöstöjohtamisesta. Siteeraus Riitta Viitalan Henkilöstöjohtaminen - strateginen kilpailutekijä -kirjasta (Edita 2007) ”- - Organisaatiossa työskentelevät ihmiset ovat toiminnan kivijalka, mutta voimavarana samalla hauras. Jos esimerkiksi yrityksen henkilöstö vaihtuisi kerralla kokonaan, yrityksen toiminta todennäköisesti loppuisi tai ainakin kärsisi pitkään vakavista toiminnallisista ongelmista. ”

Lähdin tästä jalostamaan ajatusta Jari Parantaisen kirjoittamasta tuotteistamisesta. Parantainen kertoo kirjoissaan (taisin viimeksi lukea Pölli tästä -kirjan), kuinka hyvällä tuotteistamisella saadaan palvelu siihen pisteeseen, että se on helppo kopioida ja opettaa. Auttaisiko tämä vastaavanlaisissa tilanteissa? Jos yksittäisen ihmisen toiminta olisi tuotteistettu niin pitkälle, että se olisi pienellä perehdytyksellä helppo opettaa toisille?

Henkilöstöjohtamisessa pohditaan ongelmia, joita tulee, jos joudutaan irtisanomaan suuri määrä ihmisiä. Hiljainen tieto sekä pahempaa yrityksen sisäiset tiedot kulkeutuu heidän mukanaan pois firmasta ja menetetään tärkeää tietopääomaa. Tätä vuotoa ulospäin on tietysti yritetty estää esimerkiksi Perloksen tapauksessa sillä, että henkilökunta ei saa hakeutua muihin töihin tietyn ajan sisällä, jottei Perloksen tärkeät tiedot leviäisi kilpailijoille. Ongelma kumminkin on siinä, että työntekijöille annetaan niin paljon "valtaa"/tietoa, että hänen/heidän lähtiessään koko tuotanto saattaa olla vaarassa. Entä jos tieto/työ tuotteistettaisiin niin, että ei ole vaaraa siitä, vaikka suuri joukko lähtisikin pois. Jokainen asia on niin yksinkertainen, että se pystytään helposti opettamaan toisille. Yksi asia olisi taas niin pieni loppujen lopuksi isossa palapelissä, ettei yksittäisellä työntekijällä loppujen lopuksi olisi paljoa tietoa, jota viedä pois.

Otetaan kaupan alalta esimerkki: kaupan kassa. Jokaisesta saadaan lyhyen ajan sisällä hyvä kaupan kanssa. Ei vielä ole Citymarketit tai Prismat kärsineet paljoa, kun jokunen opiskelija on lähtenyt pois kassarivistöistä. Mutta entäpä sitten joidenkin keskisuurten yritysten pitkäaikaiset päälliköt, jotka ovat voineet vapaasti muokata itselleen oman näköisensä työpaikan. Millaisia ongelmia yritykselle tulee, kun he uhkaavat lähteä? Okei, paljastin itseni heti: en ole päivääkään ollut henkilöstöjohtamisen tehtävissä, joten en osaa mennä sanomaan, ovatko nämä ikuisuus kysymyksiä tai aiheellisia edes ollenkaan. Puhun vain seitsemän vuoden kaupanalan kokemuksella kahdelta eri suuremmalta ketjulta ja moneltako eri katsantokannalta.

Mutta sitten taas herää toinen ongelma mielessäni. Ihmisten sitouttaminen on suuri ongelma nykyään. Osaava väkeä valmistuu koko ajan kouluista valmiina työelämään, mutta jostain syystä harva (erityisesti nuorista) haluaa jäädä paikoilleen pitkäksi aikaa. Koko ajan etsitään jotain suurta ja parempaa, kenties oikotietä onneen. Henkilökohtaisesti olen siinä tilanteessa, että seitsemän vuotta kaupanalalla on antanut minulle paljon, mutta jotain on viime aikoina jäänyt uupumaan. Alan ja talon vaihdos ei ole edes tuonut kaivattua haastetta työelämään, vaan tuntuu, ettei asiat mene eteenpäin, ura vain junnaa paikallaan. Kun työ alkaa olla liian yksinkertainen, tulee ongelma, ettei se tarjoa enää haasteita ja haasteita lähetään etsimään muualta. Onko tuotteistaminen siis pahasta? Tekeekö tuotteistaminen työstä liian yksinkertaisen, joka taas kannustaa ihmisiä lähtemään ja viemään sen pienimmänkin tiedon jyväsen pois. Miten saadaan ihmiset juurrutettua yritykseen niin, etteivät he monen vuoden päästä vie kuitenkaan pois kaikkea tietotaitoa.

Voi ei, tämä aihe alkaa rönsytä kuin rikkaruohot... Näistä aiheista pääsisin niin mukavasti hiljaiseen tietoon, palkitsemiseen ja kannustamiseen jne jne jne. Mikähän tässä taas oli se jutun juuri? Olikohan se nyt loppujen lopuksi se, että mikä saa ihmisen jäämään johonkin paikaan ja lähtemään toisesta? Mikä saisi lähtevän ihmisen sittenkin jäämään? Ja miten työntekijän ja organisaation välille saataisiin aikaiseksi symbioosi, joka auttaisi kumpaakin: viemään kumpaakin eteenpäin ja palkitsemaan puolin ja toisin.